Tappaako peukku sosiaalisuuden?

Aikanaan, jolloin peukku vielä käsitettiin osana kämmentä, joskus keskellä, joskus laidoilla, oli tapana kommentoida asioihin sanoin. Sanat harvemmin jättivät epäselväksi, mitä kommentoijan mielessä liikkui, joskin sarkasmin ja ironian kukkaset antoivat pelivaraa yrittämisen ja erehtymisen suhteen.

Tuli Facebook ja alettiin tykkäämään. Facebook laajeni ja ulkomaailmassakin alettiin tykkäämään. Tykkääminen on kivaa, minäkin tykkään monista asioista maailmassa ja on paljon asioita, joita jopa rakastan. Tykkäämiselle tarjottiin myös vaihtoehdoksi suosittelua, mikäli et tykännytkään, mutta silti halusit toisten huomioivan kyseisen sivun.

Mitä enemmän tuota peukkua on tuijotellut Facebookin ulkopuolella, sitä enemmän on alkanut pohtimaan sen tarkoitusta. Kun lukija tahi videon katselija painaa maagista peukkua, viestittääkö hän silloin

  1. Pitävänsä sivun aiheesta
  2. Pitävänsä sivun sisällöstä
  3. Olevansa samaa mieltä sisällöstä
  4. Tykkäävänsä muuten vaan kirjoittajasta
  5. Tykkäävänsä siitä, että jotain uutta on ilmestynyt
  6. Tykkäävänsä peukun painelusta

Kommentin kirjoittamatta jättämiseen on varmasti monia syitä, esim.

  1. Omalla nimellään on ikävä kommentoida, varsinkin negatiivista
  2. Anonyyminä on ikävä kommentoida, varsinkin positiivista
  3. Ei tunne asiaa/ihmistä tarpeeksi, jotta voisi kommentoida
  4. Ei halua olla ensimmäinen, joka kommentoi
  5. Ei ole sanottavaa, tykkää vain esimerkiksi jollain edellä listatulla tavalla
  6. Pelkää näyttävänsä tyhmältä muiden silmissä kommenttinsa vuoksi
  7. Aiheuttaako kommentti väärinymmärryksiä, syntyykö ‘turhaa’ väittelyä

Mutta tappaako peukuttelu sosiaalisen aspektin sosiaalisessa mediassa? Keskustelu synnyttää keskustelua, peukku synnyttää parhaassa tapauksessa ison liudan päitä peukun ympärille. Kirjoittajaa itseään varmastikin kiinnostaa, mikä on synnyttänyt tykkäämisen/suosittelun, onko kokonaisuus toiminut, onko joku osa tekstistä sytyttänyt, mitä fiiliksiä on syntynyt, onko teksti herättänyt lisäkysymyksiä ellei jopa saanut lukijansa hyvälle mielelle. Sanallisen palautteen, positiivisen ja negatiivisen, kautta kirjoittajalla on mahdollisuus kehittyä, oppia ymmärtämään lukijakuntaansa paremmin ja vastata heidän tarpeisiinsa, korjata virheitään sellaisen sattuessa.

Sosiaalisen median lupaushan on tuoda ihmiset lähemmäs toisiaan, asiakkaat lähemmäs yrityksiä, mutta peukun heiluttaminen ei edistä tätä agendaa. Onko kyse vain sisällön laimeudesta, joka ei vaan herätä mielihaluja. Jos näin, edistäisikö suhteen etenemistä se, että ehdottaisi kirjoittajalle aihealueita, joista haluaisi lukea? Onko kyse siitä, että tapoihimme ei kuulu kuin murista käytävillä ja suljetuilla keskustelupalstoilla ? Murinakin on hienoa, mutta muriskaa julkisesti, nallekarhuistakin tykätään.

Rakastakaa tai vihatkaa, mutta antakaa äänenne kuulua, sillä se vie oikeasti maailmaa eteenpäin.

Mikäli tämä artikkeli sai mielen sisällä liikkeen suuntaan tai toiseen, jätäthän kommentin nimelläsi tai ilman. Luodaanko yhdessä parempaa, keskustelevampaa maailmaa?

Ps. Jos siltä tuntuu, niin saa tuota peukkuakin painaa.

6 thoughts on “Tappaako peukku sosiaalisuuden?

  1. Pingback: Tweets that mention Tappaako peukku sosiaalisuuden? | cliente -- Topsy.com

  2. Cristina Andersson

    Hyvää pohdintaa.

    Sosiaalinen media on tuota jakamista sekä sulle mulle jakamista. Jos sinä tykkäät mun tekstistä niin minäkin voin käydä tykkäämässä sun kirjoituksista.

    Ovatko “tyhjät tykkäykset” uhka vai mahdollisuus? Mielestäni nekin ovat liikettä ja siihen some(kin) perustuu – ihan noin bernsteinilaisittain ajatellen.

    Monet eivät tule ajatelleeksi, että meillä on erinomainen esimerkki toimivasta sosiaalisesta mediasta. Sellainen joka on ainakin 10 v. saanut aikaan liikettä. Se on jääkiekko ja erityisesti jatkoaika.com .

    Jatkoaika.comin kirjoittajien ei tarvitse käydä pyytämässä, että “hei voisiksä kommentoida mun mielipidettä Teemusta”. Energia liikehtii ihan itsestään ja aidosti.

    Someilijat (minäkin) sen sijaan yrittävät työntää materiaaliaan eri keinoin verkkoon ja sitten toivoa, että se synnyttäisi liikettä. Siellä missä somekaveruuden tasapaino vallitsee – siellä samat käyvät tykkäämässä ja kommentoimassa toistensa juttuja. Ja hyvä niin – ystävällisyys ja kannustaminen on aina paikallaan ja tervetullutta!

    Sosiaalinen media toimii parhaiten kun on luontaista kiinnostusta asioihin. Itse suosittelen, että osallistuu sydämensä äänellä ja kiinnostuksensa mielellä – silloin samanmieliset tulevat mukaan. Eikä niitä samanmielisiä niin montaa tarvita, muutama aficionado riittää ja sitten on mukava kun on niitä tykkääjiä!

    Tykkäämisiin!

    1. Jani Lilja Post author

      Kiitos kommentistani Cristina.

      Mikäli peukun painamisella saadaan synnytettyä positiivinen kiittämisen kierre, niin ollaan luonnollisesti liikkumassa hyvillä poluilla eteenpäin.

      Mainitsemasi Jatkoaika on toimiva esimerkki. Ihmisiä yhdistää rakkaus lajiin tai seuraan, miksei myös puhdas viha toista seuraa kohtaan (miten seura voi aiheuttaa niinkin voimakasta tunnetta kuin viha on tietysti itsessään mielenkiintoinen asia), joten keskusteleminen on helppoa, varsinkin jos foorumilla on muutamia johtohahmoja, jotka jaksavat pitää tulta palamassa. Taitaa kyllä kyseisen sivuston ihmisiäkin käydä mainostamassa blogikirjoituksiaan Twitterissä, mutta näin se menee nykyään, kun potentiaalista kohderyhmää on jokaisessa nurkassa. Itse en Jatkoaikaa pahemmin seuraile, mutta Karhuherran tekstit luen suurella prosentilla, kun vastaan tulee.

      Kuten sanoit, oman sydämen äänen mukaan mennään, ei kaikesta pidä olla kiinnostunut.

      Tykkäillään! Näin sanallisesti voin sanoa tykkääväni Cristinan blogista, eli kannattaa tyrkätä hänen nimeään tuossa kommenttinsa alussa ja sukeltaa uuteen maailmaan.

      - Jani

  3. Christina Forsgård

    Kivaa pohdintaa. Mutta yksi ehkä puuttuu joukosta. Minä peukutan kuuntelun merkiksi. Sitä voisi verrata IRL-nyökkäykseen tai -katseeseen. Jos reaktio on vahvempi, silloin yleensä kommentoidaan (LOL, :D…) tai jatketaan keskustelua tuomalla mahdollisesti uusia vuorovaikutuksen elementtejä mukaan keskusteluun.

    Syitä olla peukuttamatta tai kommentoimatta on ihan yhtä monia kuin on IRL-ryhmäkeskusteluissa tai -seminaareissa.

    Nyt näyttäisi siltä, että SomeTimessä aloittamani IRL-seminaaripeukku voisi jopa menestyä. Aikakin se on ilahduttanut puhujia, myös itseäni.

    IRL-peukkua voi myös varioida sivulle ja alaspäin, tuomiot siis kuten Roomassa aikoinaan :)

    1. Jani Lilja Post author

      Kiitos Christina kommentistasi.

      Pauliina kommentoi Clienten Facebook-sivun puolella saman suuntaista, eli peukuttaminen on tapa kertoa, että on tietotulvan keskellä huomioinut artikkelin/päivityksen.

      IRL-peukutus on vinkeä tapa, ei voinut olla hymyilemättä ajatusta seppelepäisistä somettajista heiluttamassa peukkuja Pecha Kuchalaisille.

      —–

      Cristina, taitaa olla niin, että suomalaisia puhuttaa muutamat kestoaiheet – lätkä. Nokia vs. Apple ja Matti Vanhanen muistipiireineen.

      Jotain Jatkoajan threadejä lukeneen on ollut hämmästynyt nippelinappelitietouden määrästä täysin tuntemattomien nimienin kohdalla, mutta kun oikeasti kiinnostunut jostain, tulee asian eteen tehneeksi työtäkin.

      Eikä sinänsä, olet omassa blogissasi onnistunut saamaan hyviä kommentointiketjuja aikaiseksi, esim. tämä johon viikonloppuna viittasin Facebookin puolella.

      - Jani

  4. Cristina Andersson

    Jani,

    Jatkoaika comin “voimasta” kertoo, että monia keskustelunavauksia on kommentoitu satojatuhansia kertoja. On todella mielenkiintoista seurata tuota dynamiikkaa.

    Keskustelua seuratessa on myös mielenkiintoista havaita, kuinka jotkut näkevät paljon vaivaa selvittääkseen jonkun asian, esim. seuran taloudellisen tilan vaiheita tai jonkun pelaajan historiaa jne.

    Blogit ovat tietysti eri kuin keskustelut. Olen huomannut, että niiden ympärille ei synny niin paljon vipinää – ainakaan kommenttien muodossa. Ehkäpä ne eivät ole niin tulisia kuten väittelyt vaikkapa taklauksesta, joka toisten mielestä olisi pitänyt tuomita ja toisten mielestä oli oikein jättää tuomitsematta :) riippuu siitä kenen puolella on.

    Miten synnyttää intohimoja meidän muiden someiluun? Kun ei oikein ole samoja provovälineitä käytössä kuin lätkäporukoilla!

Jätähän vastinetta..?