Category Archives: Aivovirta

Android-käyttäjän tunnustuksia: Lumia 1020 ihastutti

Matkapuhelinten rooli on muuttunut arjessa aika lailla siitä, mitä ne olivat aikana, jolloin itsekin ensimmäistä halkoa kannoin mukanani. Tuolloin puhelinta käytettiin soittamiseen ja myöhemmin tekstiviestin lähettämiseen, nykyään korostuu kamera ja sovellusten toimivuus.

Android-käyttäjänä viimeiset kolme vuotta olleena on tottunut hyviin ja erinomaisiin sovelluksiin ja Galaxy S3:n myötä myös varsin käyttökelpoiseen kameraan. Kameran ja Instagram-sovelluksen kautta järjestyi mahdollisuus päästä koeajamaan Nokian uusinta, lehtien niin kauniisti tituleeraamaa hirviökameraa, joka tunnetaan myös nimellä Lumia 1020.

Hyvien tapojen mukaisesti mainittakoon, että en ole hyötynyt taloudellisesti millään tavalla tästä koeajosta ja puhelin on palautettu testiajan päätteeksi takaisin laitteen lainaan antaneelle Rajala Cameralle.

Hiljainen alkusoitto, eli kiireisen lukijan yhteenveto.

Pidin Lumia 1020:ssa:

  • Laitteen jämäkkyys
  • Näytön koko ja kirkkaus
  • Erillinen kamerapainike rungossa
  • Hyvin suojattu linssi kameraelementissä
  • Nokia Pro Camera -sovellus
  • Erinomainen kuvanlaatu hyvissä olosuhteissa
  • Hyvä kuvanlaatu vähemmän hyvissä olosuhteissa
  • 6tag-sovellus, joka on yritysinstagrammaajan unelma monen käyttäjätilin tuellaan.

Pidin vähemmän Lumia 1020:ssa

  • Akkukesto
  • Kuoren liukkaus
  • Tietyt Windows Phone -sidonnaiset käytettävyysasiat (joihin tottuu käytön myötä)

Parempilaatuisia kuvia nähtävillä Flickr-galleriassa.

Lumia 1020Ensimmäiset askeleet Lumian kanssa ovat miellyttäviä. Laite on rakenteeltaan jämäkkä, joskin hieman liukas, mutta jämäkkyydestään huolimatta taskuun sopiva niin kooltaan kuin painoltaan. Puhelimen etuosa on lähes kokonaan 4,5” näyttöä ja laitteen kääntämällä paljastuu paljon kohuttu 41 megapikselin kamera, joka on sijoitettuna mustaan, muutaman millin kuoresta nousevaan kiekon muotoiseen elementtiin. Kameraelementistä huolimatta puhelin tuntuu tasapainoiselta kädessä ja käyttö onnistuu yhdellä kädellä.

Puhelimen oikeasta reunasta löytyy perinteiseen malliin painikkeet äänenvoimakkuuden säätämiseen sekä virtanappula. Nokia on kuitenkin jo joissain malleissaan ymmärtänyt yhden pienen asian, jonka soisi kameraa mainostavien puhelinvalmistajien myös huomioivan, eli erillisen painikkeen kameraa varten, joka niin herättää kameran kuin ottaa myös kuvia.

Pieni asia, joka nostaa mobiilikuvaajan fiiliksiä aika lailla, kun ei tarvitse riisua hanskoja ja punnertaa puhelimen suojakoodia ennen kuin pääsee ottamaan kuvia.

Windows Phonen käyttöliittymä poikkeaa iPhonen staattisesta kuvakepaljoudesta ja Androidin kuvakkeita ja interaktiivisia widgettejä tarjoavasta lähestymisestä. Windows Phonen ruuduista koostuva päänäyttö mahdollistaa sovellusten lisäämisen päänäytölle eri kokoisina ruutuina, joista osa on staattisia kuvakkeita ja osa näyttää sovelluksen tietoa suoraan ruudun sisällä..

Käyttöliittymä on on kevyt ja sulava käyttää pienen totuttelun jälkeen, parhaimmillaan miellyttävän minimalistinen.

Tietyt sovellukset osaavat myös antaa notifikaatioita, jotka ilmaantuvat ruudun yläreunaan käynnissä olevan sovelluksen päälle. Android-käyttäjänä kieltämättä jää kaipaamaan Androidin notifikaatiojärjestelmää ja sieltä tutuksi tulleita toiminnallisia notifikaatioita, mutta Windows Phonen notifikaatiot on ainakin hyvä alku.

Sovellukset itsessään ovat omalla tavallaan puhelimen heikoin lenkki. Kamerasovellus on itsessään erinomainen, mutta esimerkiksi omassa arjessa paljon käytössä olevat Twitter- ja LinkedIn-sovellukset ovat varsinkin käyttämältään ruututilaltaan tuhlailevia. Tämä lienee käyttöliittymäohjeistuksiin liittyvä nyanssi, jonka toivon muuttuvan tulevaisuudessa. Osa sovelluksista kalpenee muiden käyttöjärjestelmien veljiensä rinnalla, joskin uskon tulevaisuudessa panostuksen nousevan, mikäli Windows Phone alkaa lunastamaan paikkaansa kolmantena ekosyysteeminä.

Makuasioita, sanoisi toinen.

Entäpä tuo kamera, lienee se oleellisin kysymys? 41 megapikseliä on iso määrä mihin tahansa puhelimeen (kameraan) ja voisi kysyä, että mitä iloa siitä on.

Kun otat Lumia 1020:lla kuvan, tallentuu siitä oletuksena kaksi versiota, sekä korkearesoluutioinen että viiden megapikselin versio. Viiden megapikselin versiota käytetään esimerkiksi kuvia eri kanaviin jaettaessa, kun taas korkearesoluutioista puhelimessa käsitellessä ja kun zoomaillaan/rajaillaan yksityiskohtia.

Hyvissä olosuhteissa otetuissa korkearesoluutioisissa kuvissa on se pieni juju, että ne sisältävät paljon yksityiskohtia ja informaatiota, joka mahdollistaa sen jokaisen kamerapuhelimen akilleen kantapään, kuvien zoomailun ilman, että kuva pahemmin kärsii. Kuvia on luonnollisesti mahdollista rajata ja jakaa rajattuja otoksia eteenpäin.

Hämärässä ja salamalla kuvaamisessa on paljon hyvää ja paljon perinteistä kännykkäkameraa/pokkaria.

Salamalla kuvia otettaessa Lumia on kuin yksi muista, eikä suuria tanssiliikkeitä tullut tehneeksi koekuvia otettaessa. Kylmä, kännykkämäisen tehokas salama ei ihmeitä tee, joten päädyin samaan ratkaisuun kuin muillakin puhelimilla ja kytkin salaman kokonaan pois käytöstä, mikäli kuvauskohde pysyi vähääkään paikoillaan ja tilassa oli muuta valoa.

Sen sijaan paljon kehuttu hämärässä kuvaaminen oli pitkälti niin hyvää kuin sanotaan. Illan hämärtämät maisemat ovat Lumian ikuistamina suhteellisen valoisia ja yksityiskohtiakin näyttäviä suoraan oletusasetuksillaan. Omalla kohdalla ominaisuus oli ehkä jopa turhankin tehokas ajoittain ja tulin säätäneeksi manuaalisesti valotusaikaa pienemmäksi, jotta saan enemmän pimeyden tuntua maisemaan.

Hitusen tuli harmitelleeksi, etten yrittänyt virittää jalkaa pimeätestauksessa, joka olisi mahdollistanut käsivaraa enemmän valotusajan kanssa pelaamista.

Lumian kamerasovellus, Nokia Pro Camera, lienee paras kamerasovellus, johon olen törmännyt tähän mennessä. Sovellus käynnistyy nopeasti, siinä on kaikki tarvittavat säädöt sormien ulottuvilla ja sormen heilautuksella avautuva viuhka, josta pääsee valitsemaan manuaalisesti kaikki oleelliset asetukset valkotasapainosta valotusaikaan.

Kameran käytettävyys yhdistettynä sormella tarkennuskohteen valintaan oli ensiluokkainen.

Kuva: Nokian www-sivut

Ainoa, mitä jäin kaipaamaan, oli ajastamisen mahdollisuus. Pimeässä testailu olisi ollut huomattavasti mukavampaa, mikäli olisi voinut asetella puhelimen paikoilleen ja määritellä kuvan ottamisen vasta muutamien sekuntien päähän painalluksesta, jotta olisin välttänyt ylimääräisen tärinän.

Paljon arkea kuvin dokumentoivana kamera näyttelee tärkeää osaa matkupuhelimen käytössä ja Lumia 1020 oli erinomainen elinkumppani kahden viikon ajan. Se, että kuvan saa otettua hanskat kädessä suoraan rungossa olevan kamerapainikkeen kautta, on uskomattoman paljon nopeuttava yksityiskohta ja yksi suurimpia asioita, joista poisoppiminen on ollut tuskallista viimeisen viikon aikana.

Android-miehen tunnustus: Kahden viikon koekäytön aikana ihastuin kameraan sen verran paljon, että hintojen laskiessa olisin valmis harkitsemaan vakavasti siirtymistä Lumia 1020 -käyttäjäksi.

Sokerina pohjalla osoitus Lumian kyvykkyydestä ilotulitusvideon muodossa.

Tätä et kuullut SoMe-konsultin suusta

Coccoo

Varoitus. Teksti saattaa sisältää voimakasta liioittelua, sarkasmia ja kyynisyyttä varovaisen optimismin harson alle käärittynä.

Tulee aika, jolloin (oman toimen ohella toimivan) sosiaalisen median konsultin on pakko katsoa peiliin ja miettiä, että onko maailmankaikkeudessa kaikki hyvin. Omalla kohdallani tämä alkoi tapahtumaan hiljalleen vuoden vaihteen jälkeen, kun verkon kaikkivoipuuden hypetys alkoi nousta uusiin sfääreihin.

Verkossa maalattiin kauhukuvia kuinka lintujen laulua ei kuule enää kukaan, kun ne typerät pulut eivät ymmärrä tulla lirkuttamaan Twitteriin ja nokkimaan Facebook-seinää. Maitoa ei saa enää pian kaupasta, koska kauppias ei ole pystyttänyt verkkokauppaa ja twiittaa.

Sosiaalisesta mediasta ja verkosta leivottiin kaiken pelastavaa mekanismia, jota se ei tule olemaan, vaikka siitä on ja tulee olemaan paljon iloa niin buhineksessa kuin ihmisen arjessa.

Ohessa muutamia asioita, jotka ovat raapineet tajuntaani viime aikoina.

Sosiaalinen media on kaatanut hallituksia. Ärhäkimmänkin puolestapuhujan lienee syytä myöntää, että ihmisilläkin on ollut oma osuutensa prosessissa. Twitter ja Facebook ovat olleet erinomaisia välineitä välittämään viestiä ja auttamaan ihmisten organisoinnissa. Ja loppupeleissä hallitusten kaataminen on helpompaa, kun sinulla on kymmeniä tuhansia vakaumuksensa puolesta kuolemaan valmiita olevia mukana kaduilla. Muutama sata suomalaista, yllytyksestä mihin tahansa verkossa tapahtuvaan loan heittoon lähtevää internetsoturia ei kuitenkaan aja ihan samaa asiaa.

Sopii toki miettiä, että onko Suomessa verkossa närkästyjiä niin paljoa, että niistä saadaan oikeasti iltapäivälehtien otsikoita enempää haittaa yritysten toiminnalle.

Toimitusjohtajan tulee olla Twitterissä. Niin… Toimitusjohtajan tulee olla johtamassa yritystään ja auttaa siellä olevia ihmisiä saavuttamaan yhteisiä tavoitteitaan. Arjen haasteiden keskellä muutamien kymmenien sosiaalisen median ja viestintäkonsulttien vaatimus olla heille vastaamassa on hitusen liikaa vaadittu. Kun ruskea aines iskee tuulettimeen, lienee enemmänkin viestinnän tehtävä reagoida asiaa nopeasti, aloittaa roskapussin täyttäminen ja levittää viestiä eri kanaviin, ehkä myös informoida missä kanavissa heillä on resursseja olla aktiivisesti mukana, mikäli siihen on oikeaa tarvetta. Toimitusjohtajan näkymättömyys sosiaalisessa mediassa ei tee hänestä kaikesta pihalla olevaa kalkkista, vaan kyseessä voi olla hyvinkin tietoinen päätös keskittyä liiketoiminnan johtamiseen ja antaa viestinnälle tilaa tehdä omaa työtään.

Tämän kanssa en ilmeisesti ole yksin, sillä asiaa on tullut puitua muutamien johtotehtävissä työskentelevien ihmisten kanssa, joista osa on itsekin Twitter-käyttäjiä.

Sosiaalisessa mediassa myydään. Myydään siellä tai ainakin sen varjolla. Kun aletaan oikein miettimään paljonko Suomessa on aktiivisia Twitterin ja Facebookin käyttäjiä (tiedän, myös Google+:aa käytetään) ja suhteutetaan sitä määrää esimerkiksi Amerikassa oleviin käyttäjämääriin, niin lienee aina selvä, että meillä ei ole ihan tarpeeksi maksavaa yleisöä lähteä iskemään miljoonia euroja Facebook- ja muihin vastaaviin kamppiksiin. Aika lailla monet kotimaiset blogikirjoitukset huutavat samaa mantraa kuin tuhannet jenkkiblogit miettimättä tätä pientä aspektia, että isossa maailmassa on miljoonia ja taas kerran miljoonia ihmisiä enemmän kohderyhmänä. Toki meilläkin on globaaleja toimijoita, mutta pitkälti suomalaiset myy suomalaisille.

Olemalla läsnä pidetään yritystä ihmisten mielessä ja vastaillaan kysymyksiin, mutta näin kotimaan kamaralla ei pelkällä rahan syytämisellä verkkomainoksiin tehdä rahaa. Se vaatii mahtavia ideoita, ilmiöiden luomista ja ymmärrystä oman kohderyhmän mielen liikkeistä.

Nostan käteni ilmaan ja tunnustan itsekin välillä innostuneeni mahdollisuuksista ja hehkuttaneeni uutta ja kaunista. Hetkeksi hypen ulkopuolella olemisen jälkeen on tullut kuitenkin miettineeksi, että olisi syytä hieman jarrutella ja miettiä miten ulkomaiden opit suhteutettaisiin katajaisen kansan pääluvuille toimivaksi.

Globally Local ja Think Big ovat hienoja ajattelumallia, eikä tulevaisuutta rakennetta visioimatta suuria, mutta toinen jalka on hyvä pitää maassa, jotta on perusta mille rakentaa.

Kiitos, että kuuntelit.

Facebookissa liikevaihto nousee!

Kymmenen Vinkkiä Facebook Menestykseen

Isyydessä on monia valoisia puolia, mutta pimeydessäkin joutuu ajoittain vaeltamaan. Nuoremman pinnasängystä poistuminen ja laidattomaan elämään totuttelu aiheutti jonkin verran juoksentelua, jonka vuoksi vietin useita iltoja pimeydessä, säkkituolissa istuen. Hetken päästä kuvioon astui kelmeän valoisa näyttö, josta nukahtamista odottava isä luki monia hyviä ja erinomaisia blogikirjoituksia. Luki hän myös lukuisia suosittuja amerikkalaisten gurujen blogeja, jotka antoivat vinkkejä sosiaalisen median tähdeksi johtavalle tielle.

Aamulla Helsinkiin ajellessa havahduin, että kotosuomeksi ei liian paljon ole materiaalia tähän liittyen ja innostuin miettimään, miten meistä kaikista voisi tulla oman elämämme Facebook-tähtiä. Funtsiessa päädyin kymmeneen kohtaan, joista osaa myös huippusuositut ninjatkin suosittelevat. Mikä parasta, nämä kymmenen kohtaa on sovellettavissa niin henkilökohtaiseen profiiliin kuin yrityksesi Facebook-sivuihin.

Alkuun on vielä hyvä muistuttaa, että Facebookissa on hyvä olla ja se on ilmaista, sillä siihen kuluu vain sinun aikaasi.

  1. Ole Mielenkiintoinen
    Mielenkiintoinen persoona on aina mielenkiintoisempi kuin tylsä.
  2. Älä Ole Tylsä
    Tylsät ihmiset eivät ole niin mielenkiintoisia kuin mielenkiintoiset.
  3. Luo mielenkiintoista sisältöä
    Mielenkiintoinen sisältö on mukavampaa luettavaa kuin ei niin mielenkiintoinen.
  4. Älä ainakaan kysy seuraajiltasi, että mikä heitä kiinnostaisi
    Steve Jobs ei koskaan kysynyt asiakkailta mitä he halusivat. 
  5. Kirjoita lyhyitä päivityksiä
    Facebook arvostaa lyhyitä tekstipäivityksiä ja toisaalta kukaan ei jaksa lukea pitkiä.
  6. Käytä kuvia
    Kuvat on kivoja ja nopeampia katsoa kuin lukea tuhat sanaa.
  7. Käytä kuvia ja tekstiä
    Liittämällä kuvien päälle tekstiä voit saada aikaiseksi viraali-ilmiön, mikäli olet tosi hauska. 
  8. Julkaise kuvia kissoista
    Hassut kuvat kissoista on vaan hulvattomia!
  9. Julkaise videoita kissoista
    Hassut kissavideot ovat yleensä hulvattomampia kuin hulvattomat kissakuvat.
  10. Lue säännöllisesti erilaisia listoja siitä, kuinka tehdä täydellinen Facebook-päivitys
    Lukeminen kannattaa aina, piste. Lukemalla kymmenen blogausta, joissa on kymmenen vinkkiä, päädyt tilanteeseen, jossa sinulla on sata vinkkiä!

Söpö kissa

Tie loistokkaisiin Facebook-päivityksiin on yllättävän yksinkertainen, eli ole rohkea ja kokeile! Muista, että sosiaalista mediaa ei pidä pelätä, sillä se on aivan luonnollinen tapa viestiä toisten ihmisten kanssa ja toisille ihmisille.

Haluan mielelläni kuulla menestystarinoitasi näiden ohjeiden pohjalta, joten jätä kommentteja, joista muutkin voivat oppia. Voit myös jättää informatiivisen kommentin tyyliin ‘Hyvä blogaus, paljon hyviä pointteja’ tai ‘Hyviä pointteja, hienoja uusia oivalluksia’.

Nyt on Sinun vuorosi loistaa

 

Kuvat on otettu Microsoft Office clipart-sivustolta verkosta.

Foursquaresta Megamättöön – Osallistava hampurilaisjätti sosiaalisessa mediassa

Foursquare on yksi toistuvimmista hakusanoista, joiden kanssa Clienten sivuille tullaan maailman turuilta. Pähkinänkuoreen tiivistettynä Foursquare on paikkatietoon perustuva palvelu, joka mahdollistaa yrityksille tarjouksien ja kanta-asiakkuustyyppisten kampanjoiden tarjoamisen käyttäjille ja käyttäjille tämän lisäksi pelillisen aspektin pormestariuksien ja kirjauspisteiden kautta. Laajemman kuvan saamiseksi suosittelen lukemaan aiemman kirjoitukseni Foursquare on pelillinen mahdollisuus yrityksille.

Suomeen rantautumisesta lähtien on Foursquaren kohdalla puhututtanut palvelusta saatavat taloudelliset hyödyt niin käyttäjien kuin yritysten kohdalla, minkä vuoksi hakeuduin Hesburgerin sosiaalisen median näkyvyyden toteuttaneen Satumaan toimitusjohtajan, Marko Edfeltin puheille.

Hesburger tunnetaan Suomessa Foursquaren hyödyntämisen keihäänkärkenä kesällä 2011 alkaneen Foursquare-spesiaalien tarjoamisen kautta. Alku oli karikkoinen bonuskorttiin sidottuine spesiaaleineen, mutta tilanne korjattiin nopeasti ja hampurilaisten ystävät ovat saaneet nauttia lähes vuoden verran alennetuista aterioiden hinnoista Foursquare-kirjausta vastaan. Nopeasti ajateltuna Suomessa ja Baltiassa 350 ravintolan voimin toimivalle ketjulle Foursquaren tyyppinen mobiili alennuskuponki sopii kuin majoneesi hampurilaiseen ja silmäys tilastoihin puhuu samaa kieltä.

Tilastoja katsellessa Foursquare-kampanjat on otettu vastaan positiivisesti, sillä 19.6.2011 käynnistyneen kampanjoinnin jälkeen Hesburger-ravintoloihin on kirjauduttu Suomessa yli 100.000 kertaa. Meneillään olevan juustoateriaa tarjoavan spesiaalin hyödyntäminen on ollut korkealla asteella, sillä spesiaalia on katsottu  23.000 kertaa ja näiden pohjalta sitä on hyödynnetty 20.000 ostokerran verran.

Isompien kaupunkien vilkkaimmissa kirjauspaikoissa on kiinnitetty huomiota selkeästi kasvussa olevaan naisten määrään. Esimerkiksi Ison Omenan Hesburgerin sisäänkirjauksista on 47% naisten suorittamia ja Sellossakin 35%. Kummankin sukupuolten kirjauslukuja katsellessa uusia sisäänkirjaajia on noin 50% kirjauksista, jonka pohjalta voisi päätellä käyttäjämäärien olevan koko ajan nousussa.

Baltian maiden Foursquare-kampanjat viestittävät myös aktiivista käyttöä, sillä kahden kuukauden pituisen avauskampanjan aikana myytiin yli 6.000 kana-ateriaa ilman, että Foursquare-kampanjaa mainostettiin sen enempiä. Luku on kohtuullisen suuri, kun miettii Baltian alueella olevan noin kolmasosan Suomen ravintoloiden määrästä ja tämän pohjalta todettiinkin, että Baltian aloitus meni kirkkaasti ohi Suomen aloituksen.

Haastattelupäivänä huhtikuun alussa oli mm. Latvian kolmessakymmenessä ravintolassa myyty 100 Mega-ateriaa Foursquare-spesiaalin kautta puolessa päivässä.

Marko Edfelt kertoo ajatuksen Foursquaren lisäämisestä Hesburgerin sosiaalisen median palettiin syntyneen jo vuonna 2010, mutta tuohon aikaan Foursquaren ylläpitäjille suunnatut työkalut eivät taipuneet useamman sadan toimipaikan hallinnointiin. Keväällä 2011 dialogi Foursquaren kanssa johti siihen, että Satumaalle annettiin käyttöön laajemmat kampanjatyökalut, nimetty yhteyshenkilö ja 24/7 tuki. Varsinkin kampanjatyökalujen päivittyminen mahdollisti Hesburgerin kanssa liikkeelle lähtemisen ja nykyisellään Hesburger on paikkamääräisesti yksi suurimmista ellei suurin Foursquarea hyödyntävä ketju Yhdysvaltain ulkopuolella.

Alussa viikon julkisena ollut avauskampanja bonuskortteineen oli Markon mukaan kokeilua, jonka ei pitänyt lähteä laajaan levitykseen. Lipsahdus poiki paljon kommentointia Twitterissä ja eipä kauaa kulunut ensimmäisten blogikirjoitustenkaan rantautumiseen, mutta käyttäjiltä tullut reaktio otettiin posiitivisella mielellä vastaan, sillä se kertoi Suomessakin olevan aktiivisia käyttäjiä, jotka suhtautuivat palveluun vakavasti.

Hesburgerin Foursquare-sivu: https://foursquare.com/hesburgerfin

Kokemukset Foursquaren kanssa ovat olleen pitkälti positiivisia. Aiemmin todetut käyttöliittymän sopimattomuudet ketjujen kampanjointiin korjattiin laajennetuilla kampanjatyökaluilla, joissa saadaan ryhmiteltyä ravintoloita ja kohdistettua kampanjatoimenpiteitä eri ryhmille.

Toistaiseksi tilastollinen puoli on selkeä heikkous Foursquaren toiminnallisuudessa, sillä vaikka paikkakohtaiset tilastot ovat suoraan työkalussa hyvällä tasolla, tulee tarkempaa analyyisia suorittaa tuomalla tilastotietoa csv-tiedostoksi ja analysoida viety data esimerkiksi Excelissä.

Omia Badgeja, ikään kuin virtuaalisia rintamerkkejä, on myös yritetty viedä eteenpäin, mutta toistaiseksi kaikki avaukset ovat jääneet seisomaan Foursquaren jonoihin. Liekö taustalla Foursquaren amerikkakeskeisyys, sillä badgen hakemisessa mainitaan mm. kampanjan laajuudesta monen osavaltion yli menevät kampanjat.

Hesburger sosiaalisessa mediassa on paljon muutakin kuin Foursquare, joten lienee aluksi paikallaan onnitella Markoa ja Satumaata Grand One 2012 -voitosta.  Hesburgerille toteutettu Vuoden herkku -kampanja saavutti ykkössijan kategoriassa Paras Sosiaalisen median hyödyntäminen.

“Pitkäkestoinen kampanja, joka vaikutti yrityksen koko toimintaan, tuotekehitykseen ja asiakassuhteeseen. Sosiaalinen media keskeisenä osana kokonaistoteutusta. Idea toteutettiin rohkeasti loppuun saakka. Paras strategia, paras toteutus.”

Vuoden Herkku -kampanjassa osallistujat pääsivät rakentamaan unelmiensa hampurilaista tätä varten luodulla Facebook-sovelluksella. Sovelluksella luotiin 17.756 erilaista hampurilaista, joista raati valitsi kymmenen parasta jatkoon. Näitä kymmentä vaihtoehtoa kokeiltiin Hesburgerin keittiössä  ja maisteluiden jälkeen Facebook-äänestykseen valittiin kolme vaihtoehto, joista valittiin voittajaksi Hesburgerin historian menestyksekkäimmäksi kampanjatuotteeksi noussut Megamättö. Kampanja noteerattiin myös Facebookin toimesta ja se esiteltiin Facebook Studion galleriassa.

Vuoden herkku -kampanja (klikkaa isommaksi)

Kampanja itsessään toi Hesburgerille 63.000 uutta tykkääjää Facebookissa ja nosti sen samalla suurimpien suomalaisten brändien joukkoon. Kuriositeettina mainittakoon, että Hesburgerin ja Satumaan yhteinen taival sosiaalisessa mediassa alkoi Satumaan aloitteesta, jonka pohjalta he lähtivät rakentamaan Facebook-näkyvyyttä omaan piikkiinsä kunnes saavutetaan 50.000 tykkääjää. Puoli vuotta myöhemmin tavoite oli saavutettu, Hesburger tuli mukaan projektiin ja siitä alkaneella yhteisellä matkalla on tavoitettu  jo lähes 150.000 tykkääjän raja.

Hesburgerin Facebook-sivu: https://www.facebook.com/hesburger

Twitter ja YouTube ovat olleet mukana jo jonkin aikaa, mutta kumpainenkin alusta hakee vielä omaa asemaansa Hesburgerin sosiaalisen median kartalla Facebookin ollessa selkeästi ykkönen, mitä tulee interaktioiden ja seuraajien määriin. Laimeahkon vastaanoton saanut Google+ on ainakin toistaiseksi kokonaan poissa laskuista, joskin senkin suhteen seurataan tilanteiden kehittymistä.

Hesburgerin Twitter-tili: http://twitter.com/hesburgerfin

Hesburgerin YouTube-kanava: http://www.youtube.com/user/HesburgerFIN

Tulevaisuus on mobiilissa Markon mukaan ja tämän vuoksi Hesburger on lanseeraamassa myös omaa mobiilisovellustaan tukemaan jatkuvasti kasvavia mobiilialustojen kautta kommunikoivia asiakkaitaan. Facebook Places on myös tutkinnan alla, mutta toistaiseksi se on todettu heikoksi tavaksi tehdä asioita rajoittuneiden ominaisuuksien ja toimintavarmuutensa vuoksi. Places-tarjouksille voisi kuitenkin povata hyvää tulevaisuutta, sillä Suomen Facebook-käyttäjistä noin 30-40% käyttää Facebookia myös mobiilisti.

 

Paha, pahempi, sähköposti

Kirjoitus on julkaistu 27.1.2012 ilmestyneen 3T-lehden Mielestäni-palstalla.

Neljätoista vuotta sitten olin kouluttamassa sähköpostin ja sähköpostiohjelman käyttöä isossa organisaatiossa ympäri Suomea ja mieleeni jäi suuri muutosvastarinta. Pelättiin kahvipöytäkeskustelujen kuihtumista, teknisesti osaamattomien syrjäytymistä ja tiedon jakamisen hankaloitumista.

Kahvipöytäkeskustelut jatkuivat, osaamattomat oppivat, mutta paraniko tiedon jakaminen sähköpostin myötä?

Neljätoista vuotta myöhemmin sähköpostilaatikot tulvivat  informaatiota, kymmenet tiedoksesi-postit anelevat huomiota eikä tulvasta löydä oleellisia asioita, kun kahdellekymmennelle henkilölle lähtenyt posti on pirstaloitunut kymmeniksi viestiketjuiksi vastauksien myötä, jakelua on laajennettu ja livahtipa yksi ketjuista vahingossa asiakkaallekin.

Siinä missä sähköposti toimii kahdenkeskisessä viestinnässä erinomaisesti, tulee sen rajat vastaan ryhmätyövälineenä vastaan nopeasti.

Sosiaalisen median nosteessa on pelastajan viittaa  sovitettu vuorovaikutusta mahdollistavien intranet-ratkaisujen ja sähköisten työskentelytilojen harteille. Yammerin ja Podion kaltaiset ratkaisut mahdollistavat siiloja rikkovan keskustelun ja joukkoistamisen, tiedon luokittelun ja avainsanoittamisen löytämisen helpottamiseksi sekä ennen kaikkea ne tuovat tiedon henkilökohtaisten sähköpostien ulkopuolelle yrityksen pääomaksi. Keskustelua ruokkivien ratkaisujen rinnalla Wiki -ja Google Docs -tyyppisten alustojen avulla vähennetään sähköpostiliitteiden lähettelyjä, kun dokumenttien sisältöä voidaan muokata ryhmätyönä saman dokumentin äärellä.

Sähköpostien määrä vähenee, mutta tehostaako Saapuneet-laatikon sijaan eri päivitysvirtojen seuraaminen työn tekemistä?  Tuskinpa, eli palaamme vanhojen totuuksien äärelle, jossa käyttötavat tulee miettiä, luoda pelisäännöt ja ennen kaikkea johtaa muutosta läpi organisaation.

Ja se muutosvastarinta. Ainahan nämä jutut ovat hoituneet sähköpostilla.

Digitaalinen omaisuus muistokirjoituksen jälkeen

Muutamia vuosia taakse päin tuli ajoittain istuskeltua vahvistimen ja soittimen äärellä musiikkia kuunnellen. Levyn kansilehden selaileminen kuuntelun lomassa toi hyvän fiiliksen ja syvensi kuuntelukokemusta entisestään. Tulipa niitä levyjä säilytettyä monasti pinoissa soittimen ympärillä, mutta tämä oli aikaa ennen lapsia.

Rullataan vuosia eteenpäin ja cd-levyjäni näen korkeintaan autossa, lp-levyjä antikvariaattien ikkunoissa. Taloudessamme musiikin soittaminen hoituu Spotifyn kautta, jossa maksan verkosta siirtyvästä bittivirrasta ilman mitään sormien päässä pyöriteltävää. Levyn kansikuva matkapuhelimen ruudulta katseltuna tuntuu lähinnä säälittävältä, mutta sen minkä sormien pään tuntemuksissa häviää, voittaa säilytystilojen vapautumisessa muulle tavaralle.

Musiikin digitaalinen vallankumous lähti vyörymään Applen tuotua markkinoille iPod-soittimen, joka sai täytteensä Applen omasta verkkokaupasta. Samaan aikaan, kun Apple ravisteli musiikkiteollisuutta, teki Amazon vastaavaa kirjoille ja mullisti maailmaa Kindle-lukijan ja sähköisten kirjojensa kanssa. Pelitkään eivät ole kuin ennen, sillä nykyään ostamme nekin App Storesta, Android Marketista, pelikonsolien verkkokaupasta tai Steamin kautta. Vanhan kansan käyttämiä korppuja ja cd-levyjä ei tarvita, sen kun valutamme verkkokaupasta laitteisiimme sen, mitä koemme tarvitsemamme.

Kuin huomaamatta olemme siirtyneet ja siirtymässä enemmän ja enemmän maailmaan, jossa ostamamme materia on muuttunut nolliksi ja ykkösiksi. Mutta mitäpä sitten, kun siirrymme pilven reunalla katsomaan alas maailmaan? Mitä tapahtuu digitaaliselle omaisuudelle? Muutama vuosi sitten ei tarvinnut pahemmin näitä asioita miettiä, kun levyt, kirjat ja pelit olivat fyysisinä objekteina hyllyissä ja laatikoissa, mutta nykyisellään materiaalit ovat henkilökohtaisissa päätelaitteissamme ja pilvessä, muodoissa joihin pääsee käsiksi vain ja ainoastaan tietämällä käyttäjätunnukset ja salasanat.

Moniko meistä jakaa verkkokauppojen ja palvelujen salasanat puolisonsa kanssa? Kuoleman jälkeen voidaan olla tilanteessa, jossa edesmenneen puolison mukana on mennyt perheen musiikit, kirjat ja elokuvat bittien taivaaseen. Fyysiset objektit periytyvät puolisolle ja perikunnalle, joten loogisesti parhaimmillaan tuhansien eurojen digitaalisen omaisuuden tulisi käyttäytyä samalla tavalla. Onko puolison mahdollista saada avioliiton aikana hankittu digitaalinen omaisuus haltuunsa vai pystyykö tämän materiaalin jopa testamentissaan määräämään toiselle? Lähestyin viikonloppuna Amazonin, Applen, Microsoftin, Googlen, Nokian ja PayPalin tukia asian tiimoilta seuraavin tuloksin.

Amazon vastasi tuttuun tapaan tunnissa kysymykseeni ja heidän mukaan esimerkiksi Kindle-kirjojen omistajuutta ei pysty siirtämään henkilöltä toiselle johtuen kustantajien asettamista rajoitteista. Vainajan puoliso voi kuitenkin ottaa puhelimitse yhteyttä Amazoniin ja siirtää tämän käyttäjätilin omiin nimiinsä, mutta tätä prosessia ei avattu enempää vastauksessa, joten käytännön toimia voimme vain arvailla. Kysyin vielä testamenttaamisesta, johon vastasivat, että heillä ei ole säännöksiä tuon suhteen, eli periaatteessa tilin voi vaatia samalla metodilla itselleen, joskin luulisi testamenttaamisen yhteydessä kerrotun myös käyttäjätunnukset.

Apple ansaitsee myös kiitosta nopeasta reagoinnista. Vainajan käyttäjätilin ostamia tuotteita ei pysty siirtämään tililtä toiselle, mutta puolisolla on mahdollisuus hankkia tilin omistajuus itselleen.  Tilin siirtämiseksi tulee Applelle toimittaa sekä kuolintodistus että virallinen dokumentti, jossa kerrotaan puolisolla olevan oikeus vaatia tiliä itselleen. Applen lakitiimin tutkittua paperit tili joko siirretään tai ei siirretä. Erikseen mainittiin vielä, että tutkinnan jälkeen heille toimitetut paperit tuhotaan yksityisyyssuojan nimissä. Tilin testamenttaaminen on myös mahdollista ja siirtäminen edellyttää tässäkin tapauksessa kuolintodistuksen ja testamentin toimittamista Applelle.

Microsoftin tuen kanssa vaihdoin muutaman sähköpostin, jonka jälkeen sain vastaukseksi puhelinnumeron Amerikkaan, josta voisin kysellä asiasta. Olen siitä tylsä ihminen, että oletan tukipalvelun vastaavan kysymyksiini ilman, että pompottavat luukulta toiselle, joten jätin soittamatta perään. Tiedustelussani kysyin myös Windows-puhelimiin Windows Marketista ostettujen sovellusten siirtämisestä ja vastauksessa mainittiin, että puhelimiin liittyvät asiat kuuluvat puhelimien valmistajille.

Päivitys 16.2.2012 – PayPal

PayPal reagoi muistutusviestiin ja vastauksen perusteella varojen siirtäminen onnistuu, kunhan faksi laulaa pinon dokumentteja PayPalin suuntaan. Käytännössä tämä tarkoittaa kansisivua, jossa on testamentin toimeenpanijan yhteystiedot ja merkintä siitä, että tilin omistaja on menehtynyt ja tili halutaan sulkea. Tämän lisäksi mukana tulee olla kuolintodistus, kopio testamentista, kopio toimeenpanijan henkilöllisyystodistuksesta ja toimintaohjeet mitä varoille tulisi tehdä (varojen toimittaminen tiliin linkitetylle pankkitilille, varojen toimittaminen toimeenpanijan PayPal-tilille tai tilisiirto, joka maksaa $40).

Google toimitti minulle automaattisen vastauksen, jossa kerrottiin sähköposteihin vastaamisen kestävän, mutta Nokia on ollut hiljaa vastaamisen suhteen.

PS. Mikäli puuttuvat lampaat sattuvat löytämään tiensä postilaatikkooni, tulee kirjoitus päivittymään näiden toimijoiden osalta.

PPS. Tämän kirjoituksen ei ollut tarkoitus antaa konkreettisia ohjeita eri palveluiden suhteen vaan lähinnä herättää huomaamaan asia, jota harvemmin on tullut pohtineeksi. 

PPPS. Hieman jäi kaivelemaan, että miten digitaalinen omaisuus jaetaan avioeron sattuessa.

Hymy ei maksa asiakaspalvelijalle mitään, mutta sen puute voi tulla työnantajalle kalliiksi?

Väittävät, että lyhyt ja ytimekäs otsikko vetää lukijoita sisään, mutta joskus suuri on kaunista.

Huono palvelu on huonoa palvelua, vaikka asiakas olisikin tyytyväinen tuotteeseen

Hyvään asiakaspalveluun kuuluu myös palvelun lopputuleman toteaminen. Korvaako muuten vakuutusyhtiö, kun autoa ollaan tietoisesti ajamassa kohti kolaria?

Tympeä asiakaspalvelu on suurin yksittäinen syy, minkä takia itse vaihdan helposti liikettä, mikäli etsimääni palvelua tai tuotetta on saatavilla sopivan etäisyyden sisällä ja suunnilleen samaan hintaan. Kun ehdot eivät toteudu, olen tullut monasti käyneeksi aamupalalla paikassa, jossa kohtaan usein tiskin toisella puolella nuorehkonomaisen neidon, jolta ei hymyä irtoa, saati sitten kunnolla minkäänlaisia kiitoksen tahi ole hyvän sanoja. Kyseisen paikan sijainti on vaan erinomainen aamukiireessä vellovien ihmisten seuraamiseen ja sisällöltään hyvän aamupalasetin nauttimiseen.

Osataan onneksi vähemmän loistokasta palvelua muuallakin kuin Turussa yhden kahvilan tiskin takana:

VR

Todennäköisesti lehtijuttua ei olisi koskaan kirjoitettu, mikäli VR:n lipunmyynnin esimiehellä olisi ollut hieman pelisilmää sekä luottamusta asiakkaaseen (Helsingin Sanomat, 4.10.2011). Junaan kiirehtivälle lippu kuoraan ja pahoittelut ylimääräisestä sählingistä, jonka kaatuneet tietojärjestelmät aiheuttivat? Eipä tietenkään, vaan päädyttiin sitten tielle, jota voisi kutsua jopa liiketoimintaa vahingoittavaksi tavaksi hoitaa asiakkuutta.

Onneksi kyseessä on monopoliyhtiö, jonka kanssa ei samoille raiteille pääse kilpailemaan, joten voihan asiakasta pikkuisen potkia, vaikka hän on jo maassa.

Olitte pyytänyt selvittämään asiaa. Meidän tietojemme mukaan tilanne on selvitetty asiakkaalle. Mitä te oikein haluatte? … Meidän puoleltamme asia on loppuun käsitelty.

Mikäli Suomessa jaetaan asiakaspalvelun Darwin Awards -pokaaleja, on tässä vuoden 2011 ehdoton voittaja.

Eräs puutavarakauppias

Lähipiirissäni on jaksanut hymyilyttää yrittäjäystäväni kokemus puutavarakauppiaan asiakaspalvelun kanssa. Harvalla on oikeasti pokkaa myöntää, että teimme virheen ja tarjota sitten ongelmatilanteen korjaamiseksi uuden tuotteen ostamista. Tietäen ystäväni tavoitteen tehdä hänen yrityksensä kanssa asioimisesta mahdollisimman helppoa asiakkalle, voin vain kuvitella kuinka paljon tässäkin tilanteessa on alkanut savua nousemaan korvista.

Ja sitten jotain ihan muuta

Ihmisluonto kun on siitä jännä, että tuppaamme enemmän valittamaan kuin antamaan positiivista palautetta, joten mainittakoon tässä kolme kappaletta hyvää asiakaspalvelukokemusta lähimenneisyydestä.

Autokiila
Autoni renkaat viettävät osan vuodesta Autokiilan rengasparkissa ja osa maksamaani palvelua on luonnollisesti renkaiden vaihto, kun aika niin vaatii. Viime viikolla sain puhelun liikkeestä, jossa kerrottiin heidän valmistautuvan talvirenkaiden vaihtoon ja osana tätä prosessia he olivat tarkistaneet heillä säilytettävien renkaiden kunnot ja todenneet, että talvirenkaani ovat sen verran huonossa kunnossa, että muutama menee jo sakkorajan tuolla puolen. Kysyivät luonnollisesti, että olisinko kiinnostunut uusista renkaista ja kun olin hieman huonossa paikassa, luvattiin minulle lähettää sähköpostilla tarjoukset heidän valikoimissaan olevista renkaista.

Muutama tunti eteenpäin oli postilaatikossani odottamassa hinnat kolmesta eri rengasmerkistä, ns. halpamallista premiumiin ja bonuksena vielä puhelun aikana sivulauseessa mainittu mahdollisuus säästää hieman hinnoissa, eli hinnat löytyivät myös kahdelle eri rengaskoolle. Säästöt rengaskoon suhteen on kymmenen euron luokkaa, mutta joka tapauksessa. Yksi pieni puhelinsoitto palautti talvipyörieni surkean kunnon mieleen ja antaa nyt hieman peliaikaa renkaiden hankintaan. Huomattavasti parempi vaihtoehto kuin olla tilanteessa, jossa talvi yllätti autoilijan ja renkaiden vaihto keskeytyy siihen, että kumit ovat huonossa kunnossa ja varastossakin on vain enää 950 euron rengassarjaa.

Yleisestikin minulla on vain hyvää sanottavaa Autokiilan asiakaspalvelusta niin huollon kuin myynnin puolella.

M&M Kuntotalo
Totesin olevani tilanteessa, jossa pelkkä kuntosalilla raudan pumppaaminen alkoi maistumaan hiessä kylvetetyltä rautatangolta ja hiipumaan päässyt kuntoilu tarvitsi uutta kimmoketta.

Muutama kuukausi tämän jälkeen löysin itseni M&M:n spinning-tunnilta, jonne olin eksynyt kyseisen yrityksen toimitusjohtajan julkaiseman kuvan (kansi Top Gun -soundtrackilta) pohjalta syntyneen keskustelun jälkeen. Olin aiemmin saanut liikuntalahjakortin kyseiseen taloon ja tuo keskustelu ohjasi minut sitten kokeilemaan spinningiä ja mikäli tykkään, niin pääsen vielä toistamiseenkin kokeilemaan.

Ensimmäistä kertaa edeltäneenä iltana totesin lahjakorttini menneen umpeen jo kuukausi sitten, johon sain vastaukseksi, että huomisaamuna vastaanotossa ollaan tietoisia tästä ja pääsen tunnille siitä huolimatta.

Ennen kuin menin spinningiin toista kertaa, olin jo liittynyt jäseneksi. Miksi näin? Hyvin tuotteistettu palvelukokonaisuus, jossa asiakas kohdataan hyvällä asenteella niin paikan päällä toimistoaikoina kuin sosiaalisen median kanavissa puolen yön aikaan. Kiitokset vaan hyvästä asiakaspotentiaalipalvelusta sinne suuntaan.

Turun Yrittäjät
Liittyminen on yleensä todella helppoa, ei tarvita kuin yksi puhelinsoitto. Tällä kertaa myös jäsenyyden irtisanominen oli yhtä helppoa, mikä oli valtavan hieno yllätys, kun on tullut tottuneeksi siihen, että mistä tahansa täytyy irtisanoutua kirjallisesti, mielellään paikan päällä.

Mistä muuten johtuu noin yleisesti, että sinuun luotetaan ennen asiakkuutta ja voit liittyä asiakkaaksi puhelimitse ilman sen kummempaa autentikointia, mutta kun olet asiakas, niin puhelimessa sinuun ei enää luoteta sen vertaa, että irtisanoutuminen onnistuisi mitenkään muuten kuin papereita allekirjoittamalla ja henkilöllisyystodistuksia vilauttamalla? Mitenköhän mahtoi mennä sukuperintönä/-rasitteena Keskustan jäsenkirjan saaneille, onnistuikohan eroaminen puolueesta ihan puhelinsoitolla?

Mutta kuitenkin, irtisanoutuminen jäsenyydestä meni ongelmitta, ilman ‘Oletko aivan varma, että haluat erota’ -kierrosta ja suostuin jopa tämän vuoksi perustelemaan vielä eroni syyt, kun kerran intoutuivat kysymään.

Miksi toiset onnistuvat asiakaspalvelussa ja toiset eivät?

Yksinkertaista. Toisilla on asiakaslähtöinen toimintamalli, jota noudatetaan.

Toisissa organisaatioissa on havahduttu siihen tosiasiaan, että asiakkaat haluavat tulla palvelluksi ja luottaa siihen, että sovituista asioista pidetään kiinni ja ongelmatilanteissa asiat selvitetään ilman turhanpäiväistä pallottelua luukulta toiselle. Tämä havahtuminen on johtanut siihen, että organisaation toimintamalleja on alettu hiomaan asiakaslähtöiseksi, on alettu vastaamaan asiakkaiden odotuksiin ensi kohtaamisesta lähtien. Havahtuminen on pakottanut yritykset miettimään, että miten asiakas hyötyy heidän palvelustaan, miten se auttaa asiakasta palvelemaan omia asiakkaitaan paremmin. Ei myydäkään enää vanerilevyä biljardipöydän päälle vaan mahdollisuutta järjestää tilaisuuksia, joihin saadaan lisää pöytätilaa kattamalla biljardipöydät tilaisuuden ajaksi.

Itsekin pyrin antamaan asiakkaalle käytännön työkalut ja ymmärryksen kuinka olla lähempänä asiakkaitaan, viestiä verkossa ja ymmärtää kommunikointitapojen murrosta sen sijaan, että he ostaisivat minulta Facebook-sivun ja Twitter-tilin. Vaikea uskoa, että aiemmin mainitsemani kuntotalo myy asiakaspotentiaalille ja asiakkaalle punttisalia. He myyvät parempaa fyysistä ja henkistä olotilaa, jaksamista ja terveyttä arjen hurjassa pyörityksessä. Näin ainakin koen oman asiakaskokemukseni perusteella.

Eipä sinänsä, ei kahvilassa tarvitse olla prosessia asiakaskokemuksen luomiseksi, siihen kun riittää ystävällinen hymy asiakaspalvelutapahtuman ajan, kenties vielä kahvilasta poistumisenkin kohdalla. Autoliikkeellä oli kuitenkin prosessi, jolla he valmistautuvat kiireiseen sesonkiin ja osana tuota prosessia he huomioivat asiakkaan potentiaalisen tarpeen.

Koska te olette viimeksi miettineet toimintaanne astumalla asiakkaan saappaisiin ja käyneet läpi teidän kanssanne asioimisen puhtaasti asiakkaan näkökulmasta?

Ja vielä lopuksi…

VR on saanut paljon lokaa niskaansa, aiheestakin, mutta nyt haluan henkilökohtaisesti kiittää heitä positiivisesta elämyksestä pojalleni. Pikkumies oli fiiliksissä, kun Pendolino pyyhälsi kovaa vauhtia parin metrin päästä..

VR ja positiivinen asiakaskokemus kenties tulevalle asiakkaalle

Termihelvetti (lyhenteestä allikkoon, sanoista tekoihin)

Neljä vuotta sitten poika ilmoitti vanhemmilleen vaihtavansa työpaikkaa ja olevansa konsultti. Ihan kuin konsulttius ei olisi ollut tarpeeksi, kuului hänen toimenkuvaansa normaalit bi-jutut. Kolme vuotta myöhemmin pistettiin maailmankirjat lopullisesti uusiksi, kun poika ilmoitti perustaneensa yrityksen ja alkaneensa sm-konsultiksi bi-touhujensa ohella. Vanhemmat olivat onneksi ymmärtäväisiä, olihan poika herkässä iässä, yli kolmikymppinen.

BI on muuten se vähemmän trendikäs ja seksikäs lyhenne, joka muodostuu sanoista Business ja Intelligence. Suomeksi puhuvat liiketoimintatiedon hallinnasta, mutta jostain kumman syystä liki kuusikymppisille, tietotekniikan ulkopuolella työskenteville vanhemmilleni lyhenne ei kertonut mitään.

Jos olisin heittänyt vielä ilmoille SEO, todennäköisesti olisivat olleet ylpeitä, kun olen perustanut huoltoaseman. Tämän kirjoituksen lukija taasen toteaisi konsulentin myyvän kuumaa ilmaa, hakukoneoptimointi kun on kuollut taiteenlaji, kuulemma.

Sosiaalisten medioiden sadomasokistinen suomen mestari sm-liigassa

SM on itsessään lyhenne, jonka jokainen tunnistaa, yleensä vielä hahmottaa tarkoituksenkin käytetystä asiayhteydestä. Mutta tiesitkö, että YK tarkoittaa yhdistyneitä kulmakarvoja?

Lyhenteet ovat jänniä eläimiä siitä, että itse kukin voi keksiä niitä itse ja Asiantuntijat nostavat sosiaalista statustaan ja guruus-astettaan uusiin ulottuviksiin tulemalla esille vähintään kerran kuukaudessa uusin lyhentein. Kuten niin monasti on ohjeistettu, sanon minäkin KISS (Keep It Simple Stupid. Kannattaa kuunnella myös Lick It Up ja I Was Made For Lovin’ You, klassikkoja jostain kaukaa).

Pienenä vinkkinä kirjoittajille sellainen, että kun käytätte lyhenteitä teksteissä, käyttäkää ensimmäisellä kerralla termistä auki kirjoitettua versiota ja merkatkaa vaikka sulkeissa perään käytettävä lyhenne tai esim. myöhemmin xxx. Jos kirjoittaisin Yhdistyneistä kansakunnista (myöhemmin YK), käyttäisin varmastikin lyhennettä pitkin tekstiä, ellei jostain syystä auki kirjoitettu versio sopisi paremmin kyseiseen kohtaan.

Sosiaaliset mediat vai sosiaalisen median palvelut?

Sosiaalinen media alkaa olla vakiintunut termi, joka kattaa kertojasta riippuen mitä tahansa mistä tahansa. Hassua sinänsä, harvemmin näkee tuota lyhennettävän SM. Onko sosiaalinen media sitten kattotermi, joka pitää allaan ideologiaa ja teknologiaa vai ovatko esim. Twitter ja Facebook sosiaalisia medioita? Sosiaaliset mediat, siis monikkomuoto, särähtää omaan korvaan aika lailla, kun itse näen tuon sateenvarjona, jonka alla on juurikin ideologiaa, strategiaa ja tekniikkaa. Tästä syystä itse tykkään (peukku) puhua mieluummin sosiaalisen median palveluista, kun puhutaan Facebookista, LinkedIn:stä tai mistä tahansa muusta palvelusta.

Toinen hyvä esimerkki on asiakkuudenhallinta (CRM), joka varsinkin lyhenteellä CRM yhdistetään välittömästi johonkin ohjelmistoon/järjestelmään. CRM vs. CRM-järjestelmä, prosessit vs. sovellus. Taidettiin tästä itse asiassa erään herran kanssa juuri kättä vääntää asiakkuudenhallinnan sosiaalisen variaation yhteydessä.

Vakiintunut käytäntö ja standardoitu termistö luonnollisesti helpottaisi meidän elämäämme, mutta alati muuttuvassa ympäristössä tämä on joskus kaunis uni paremmasta huomisesta.

Minä tviittaan, sinä tweettaat, hän twiittaa, me sirkuttelemme, te mikrobloggailette ja HTC lörpöttelee

Ja ne tekemistä tarkoittavat sanat… Meillä guuglataan, sometetaan, meilataan, mesetetään, kuksitaan ja saadaan kiksejä. Joku bloggaa, toinen teki uuden blogin ja kolmas kirjoittelee muuten vaan posteja. Tulin itsekin juuri retweetanneeksi, jonka jälkeen tsättäilin Gmailin kautta.

Kieli muuttuu, kieli kehittyy, mutta internetissä kasvaneiden tulisi edelleen muistaa se, että tuolla ulkona on paljon ihmisiä, joille te puhutte munkkilatinaa sormitietokoneinenne.

Kauniiksi lopuksi

Halusin vain muistuttaa, että siihen on syynsä, miksi sosiaalinen media, käytännössä mikä tahansa tietotekniikkaan liittyvä, tuntuu niin mystiseltä. Vaikka kirjoituksesi sisältö ja sanasto on sinulle pässinlihaa, lukijasi voi olla ensimmäistä kertaa lukemassa mitään kirjoittamaasi aihealueeseen liittyen. Mikäli ensikosketus on sukellus sekalaiseen lyhennehelvettiin, jää kosketus kevyeksi, jopa viimeiseksi.

Siis suomeksi, kirjoita ihmisille, ihmisten ymmärtämällä kielellä.

Vanhemmistani vielä sen verran, että eivät todennäköisesti ymmärtäneet tuon taivaallista siitä, mitä kerroin työkseni tekevän, mutta eivät onneksi kauhistuneetkaan. Jotain se poika puuhaa niiden tietokoneiden kanssa.

Iloitkaamme, riemuitkaamme

Joulu on täällä.

Facebookissa Joulupukki on  päivitellyt statustaan Wikileaks-hengessä ja Twitterissäkin näyttävät ihmiset olevan kovasti joulutunnelmissa, toiset siivoamista stressaten ja toiset joululeipomisia tunnelmoiden. Onkohan tämä sitä laajennettua todellisuutta, kun toisten joulu hiipii salaa omaan arkeen?

Mennyt vuosi on ollut mielenkiintoinen matka taivallettavaksi ja aika on mennyt jopa hitusen liiankin vauhdikkaasti. Mitä sitten tapahtui? Pähkinänkuoreen puristettuna Cliente näki päivänvalon, ihmisenpennut kasvoivat, tulipahan siinä kyljessä tehtyä ihan töitäkin ajoittain. Samalla jäi miettimään, että olikohan tämä vuosi peräti jollain tasolla sosiaalisen median läpimurto Suomessa, kun printtimediat jaksoivat kertoa sosiaalisen median pimeistä puolista kerta toisensa jälkeen? Ehti poliisit tyhjentämään Facebook-juhliakin, jotka loppujen lopuksi olivatkin jossain mökissä pidetyt pippalot sen sijaan, että poliisit olisivat tyhjentäneet Facebookin juopuneista juhlijoista.

Kuitenkin hyvää kehitystä oli paljon nähtävillä ympäristössä, kun vastuunsa tuntevat konsulentit jaksoivat valistaa hyvistä ja huonoista puolista hehkuttamatta kuitenkaan Facebookin maailman pelastavaa vaikutusta. Eihän ihmisten välinen kanssakäyminen loppujen lopuksi rakettitiedettä ole, vaikka sitä harrastettaisiin sähköisesti eri palveluissa?  Vielä kun yrityksissä herättäisiin samaan ajattelumalliin sisäisesti. Helppo tapa kommunikoida yli organisaatiorajojen voisi johtaa jopa uusiin innovaatioihin, kun keskusteluun saataisin mukaan uusia aivoja samaa asiaa aina tehneiden tiimiläisten lisäksi?

Sen enempiä saarnaamatta toivotan Teille mitä rauhallisinta Joulua ja valloittavaa Uutta Vuotta! Antakaa sisäisen lapsenne nousta pinnalle ja uskokaa ihmeisiin, tehkää ihmeitä!

Mikä ihmeen Social BI?

Business Intelligence, tuttavallisemmin BI, suomeksi myös liiketoimintatiedon hallintana tunnettu taiteenlaji ei ensimmäisenä herätä mielikuvaa ihmisiä ympärilleen keräävästä toiminnosta, joka virittää intohimoista keskustelua. Kun hetken aikaa pyörittää ajatusta lisää, niin BI:n avulla tuotetut raportit lukuineen nostattavat suuriakin tunteita ja keskusteluja, joten Social BI ei välttämättä ole täysin tuulesta temmattu termi.

Aihealueena sosiaalinen BI on jo siitä mielenkiintoinen, että yksiselitteistä kuvausta en ole vielä tähän mennessä löytänyt siitä, mitä tämä olisi.  Käytännön tasollahan BI-ratkaisulla tuotetaan liiketoimintajärjestelmistä jalostettua tietoa tukemaan päivittäistä päätöksentekoa, yleensä kuitenkin strukturoidusta informaatiosta. Mikäli alkaa katsomaan asiaa erilaisten yhteisöpalveluiden suunnalta, tieto ei enää olekaan kovin määrämuotoista ja sitä kautta huomattavasti hankalampaa analysoitavaa noin automaattisesti toteutettuna.

Seuraavassa kuitenkin hieman pohdintaa, mitä tämä kattotermi voisi tarkoittaa.

Ulospäin suuntautuva sosiaalinen BI

Tiedon jakaminen eri kanaviin ja eri kanavissa tiedon analysointi lienee ensimmäisiä toteutuksia, mihin jokainen järjestelmä pystyy tulevaisuudessa, ellei jo nyt. Perinteiseen malliin raportin puskeminen Exceliin tai html-muotoon on ollut mahdollista jo kauan, mutta miltä tuntuisi saada tieto Dashboard-tyyppisenä toteutuksena suoraan matkapuhelimeen tai tablettiin? Tähän ainakin SAP BusinessObjects jo tarjoaa ratkaisuja iPhonelle ja iPadille sekä Android-pohjaisille matkapuhelimille, eli askelia kohti uutta huomista on otettu ja eteenpäin mennään vauhdilla. Näihin kun yhdistetään keskustelumahdollisuudet, alkaa lupaus mobiilista työstä lunastua.

Entäpä jos tieto saataisiin suoraan esimerkiksi sisäisten työskentelyvälineiden virtaan, vaikkapa Yammeriin, jossa olisi välitön keskustelumahdollisuus raportin tiedoista ilman, että joudutaan pelaamaan pirstoutuvien sähköpostiketjujen kanssa? Entä jos julkiseen jakoon tarkoitettua tietoa saisi julkaistua suoraan yrityksen Facebook-sivulle, jota kautta se näkyisi yritystä seuraavien ihmisten tietovirrassa? Entäpä jos saisit linkitettyä sivuillesi reaaliaikaisesti päivittyvää dataa keskustelujen pohjaksi?

Mobiililaitteet ja monimuotoiset, keskustelun mahdollistavat jakelukanavat tulevat tuomaan BI:n lähemmäs jokaista ihmistä.

Analysoitavan tiedon hakeminen julkisesta verkosta

Looginen vastapari julkaistavalle tiedolle on tiedon lukeminen analysoitavaksi erilaisista palveluista kuten keskustelupalstoilta, blogeista, Twitteristä tahi Facebookista. Yhteisöpalvelut pitävät nykyisellään sisällään erittäin paljon tietoa esimerkiksi ihmisten ostokäyttäytymisestä, suhtautumisesta eri brändeihin ja olisi sulaa hulluutta olla ottamatta huomioon tätä kaikkea informaatiota. Ongelma on monitoroitavien palveluiden lukumäärä ja tiedon vapaa olemus siinä suhteessa, että vapaasta tekstikentästä tiedon poimiminen automaagisesti vaatii tehokkaiden algoritmien työstämistä, varsinkin suomenkielen taivutusten ansiosta.

Pohjustuksena seuraaville esimerkeille kannattaa lukea Rautasillan erinomainen kirjoitus siitä, kuinka tietoa jaetaan verkkoon ja miksi se pitäisi mahdollistaa vaikka ei aktiivisesti itse toimita yhteisöpalveluissa. Eero, ole hyvä –> http://www.rautasilta.net/2010/10/yritys-voi-olla-facebookissa-ilman.html

Hyvä kirjoitus, eikö?

Tietoa löytyy pirstaloituneena ympäriinsä ja parhaillaankin joku kirjoittaa jonnekin kuinka kurjaa asiakaspalvelua hän sai tai kuinka hienolta ostotapahtuma tuntui, kun myyjät huomioivat hänet yksilönä. Yritysten tulisi nähdä hieman vaivaa ja tutkia millaisilla foorumuilla heistä puhutaan ja päästä arvokkaan tiedon lähteille. No, valuttiin hieman skoopista ulos, eli takaisin asiaan esimerkkien muodossa.

Facebookin hyödyntäminen tietolähteenä

Facebookissa tykätään ja kommentoidaan, suositellaan ja taputellaan toisiamme virtuaalisesti selkään. Mikäli yrityksen tai kilpailijan sivulla on mielenkiintoista sisältöä, herättää se todennäköisesti keskustelua puolesta ja vastaan. Mikäli keskustelua ei synny, annetaan nyt vähintään peukkua, mikäli sydämessä tuntui lämpimältä lukiessa.

Yksi hyödyntämisen kohde on luonnollisesti imuroida jokaisen päivityksen tykkääjät järjestelemään ja tehdä analyysiä tämän perusteella esim. siitä, että kuinka paljon meillä on ns. ammattitykkääjiä, jotka vain tykkääväät tykätä kaikesta. Kun ammattitykkääjät suodatetaan pois, päästään käsiksi ihmisiin, jotka ovat ehkä kaupallisestikin kiinnostuneita tykätessään vain tietynlaisista kirjoituksista.

Mikäli päivitykset herättävät kommentointia, päästään porautumaan myös näiden tykkääjiin, kenties sitä kautta löytämään mielipidejohtajia, joiden kommentteja kommentoidaan ja joita seurataan. Mielipidejohtajien kanssa keskusteluihin pääsemisestä on tuskin haittaa, kun mietitään brändin tai tuotteen viemistä seuraavalle tasolle.

Päivitys voi esim. olla ilmoille heitetty ajatus jostain uudesta ominaisuudesta tuotteeseen, joten luonnollisesti suuri määrä tykkääjiä kertoo siitä, että ollaan oikeilla vesillä –> crowdsourcingia parhaimmillaan, kun asiakkaat alkavat jalostamaan ideaa ja tuo tieto saadaan kaivettua talteen.

Mikäli yrityksellä on monta brändiä ja kaikilla omat Facebook-sivunsa, päästään tekemään mielenkiintoista analyysia siitä brändien ristiinseurannasta. Ja entäpä ne kilpailijoiden Facebook-sivut sisältöineen?

Kokonaan oma lukunsa on Social Plugin:ien, eli esim. maaginen Suosittele/Tykkää -nappula upotettuna yrityksen www-sivuille kautta saatava tieto.

Summa summarum, yrityssivun sisällöstä saadaan paljonkin tietoa irti analysoimalla millaiset avainsanat päivityksissä aktivoivat ihmisiä, millaiset avainsanat aktivoivat ketäkin ja parhaassa tapauksessa kommentoinnin kautta vielä minkä takia he pitävät juuri näistä asioista.

Tietolähteenä blogit, keskustelufoorumit ja Twitter

Maailma on pullollaan blogeja, joilla käsitellään mitä tahansa aamupalan koostumuksesta avaruusrakettien kitkakertoimiin. Näiden välillä on paljon blogeja, joissa vaikkapa tekniikkaan suuntautuneet ihmiset kertovat näkemyksiään missä mennään maailmassa ja parhaimmat näistä saavat vielä ihmiset kommentoimaan ja jakamaan juttujaan. Kommentointien ja eri sivustoilta juttuihin linkityksen perusteella päästään kiinni lukijakuntaan, jota mahdollisesti omat tuotteet ja niiden kehittäminen voivat kiinnostaa.

Keskustelufoorumit ovat pohjaton tiedon lähde, joskin laatu vaihtelee suuren määrän vuoksi. Omalle asialleen tärkeiden foorumeiden kautta pystytään jälleen kerran avainsanamonitoroinnilla kaivamaan oman aihealueen keskustelut, keskustelijoiden määriä, avauksia ja kommentteja analysoimalla pääsemään kiinni aiheen merkitykseen käyttäjätasolla (jep, kaivamaan myös aiemmin mainittuja ajatusjohtajia). Foorumit ovat ajoittain myös erinomaisia lähteitä, kun halutaan selvittää tuotteiden käyttötapoja ja sitä kautta parantaa käytettävyyttä.

Twitteriä miettiessä tietolähteenä kiinnostaa luonnollisesti kuinka usein yrityksen nimi , tuotteen nimi tai yleisesti alaan liittyvä avainsana vilkkuu tviiteissä, kuinka paljon yrityksen omia tviittejä jaellaan ympäriinsä retweetin avulla. Massasta toistuvien avainsanojen etsinnän kautta päästään esim. seuraajien profiilista löytyvän sijaintitiedon kautta porautumaan jonkin aihealueen kiinnostavuuteen  eri maantieteellisissä positioissa.

Edellä mainittujen palvelun kohdalla ongelmaksi muodostuu tarjonnan laaja kirjo ja juurikin vapaasti kirjoitettavan tekstin analysoinnin automatisointi.

Liitetään vielä bonuksena matkaan paikkatietopalvelut, joiden sisäänkirjausten kautta ihmiset julistavat pitävänsä paikan palveluista ja joskus jopa suosittelevat paikkaa. Näiden tietojen kerääminen auttaa jälleen kerran seuraamaan brändiuskollisuutta ja käyntitiheyksiä. Paikkatietopalvelu on käytännössä virtuaalinen ja yhteisöllinen kanta-asiakaskortti.

Lopussako kiitos seisoo?

Teksti venyi hieman pitkäksi, joten toinen osa taitaa olla tulossa liittyen vastaavaan ajatteluun yritysten sisäisessä toiminnassa.

Kun kokonaisuutta alkaa miettimään tarkemmin, linkittyy sosiaalinen versio BI:stä hyvinkin paljon sosiaaliseen versioon CRM:stä. Asiakkaan kuunteleminen kun näyttelee kummassakin suurta roolia.

Yhteisöpalveluiden sisällön analysoinnilla päästään tekemään johtopäätöksiä siitä, että kannattaako enää puhua seipäistä, kun asiakkaat haluavat kokonaisia aitoja. Tarjoamalla asiakkaille sitä sisältöä, jota he haluavat, pidetään asiakkaat tyytyväisenä? Ehkä näin, mutta toisaalta ei autoakaan olisi keksitty, mikäli Henry Ford olisi toteuttanut asiakkaiden toivetta nopeammista hevosista.