Avioeron suhteen voin antaa yhden käytännön esimerkin, mikä tuli ihan itse koettua: Elisa viihde palvelu oli exän nimissä (ei käsittääkseni ole edes mahdollista ottaa kahdelle nimelle), ja eron tullessa boksi jäi mulle, samaan osoitteeseen kuin ennenkin, saman perheen (-1) käyttöön, mutta sitä ei ollut mahdollista siirtää mun nimiin “koska laki estää tallenteiden siirron toiselle henkilölle kaikissa tilanteissa”. Eli voisin kuvitella että jos puoliso olis kuollut, olis lähteny isän ja puolison lisäksi kaikki tallenteet ja nettikin sulki…. Tietysti siinä tilanteessa varmaan ei hirveesti olis väliä, mutta on se aika iso juttu silti tavallaan, ihan riittävästi järjesteltävää muutenkin jos tuollaista tapahtuu.

PayPalin vastaus on lisätty tuonne tekstiin.

Olisi kyllä mielenkiintoista kuulla, miten Nokia ja PayPal vastasivat kyselyysi!

Näitä caseja on ollut muitakin, mutta nopealla googlaamisella en löytänyt tuomioita.

Tuosta perinnönjaosta muuten sellainen muistikuva, että cd-levyjä, kirjoja ja muuta tällaista ei varsinaisesti lasketa omaisuudeksi eikä sen arvoa lasketa mukaan perunkirjoitukseen. Nämä vain jaetaan omaisten kesken miten he sen parhaiten näkevät. Ainoastaan siinä tapauksessa musiikki ja kirjat lasketaan omaisuudeksi, jos ne ovat jotakuinkin täydellisiä kokoelmia, historiallisesti tai muutoin arvokkaita tai jollain tapaa uniikkeja.

Näin ainakin, jos puhutaan “normaalista” ihmisen musiikki- ja kirjallisuuskokoelmasta. Voi olla eri asia, kun puhutaan esim. DJ:n musiikkikokoelmasta, koska tällöin kokoelman laajuus voi tulla merkittäväksi tekijäksi sen arvoa laskettaessa.

Mitäköhän lainsäädäntö tahi kuluttaja-asiamies on mieltä siitä kuinka tällainen pitäisi toteuttaa? Habbo-hotellin kohdalta ei ole muistikuvaa. Pitänee tarkistaa tuo, hyvä pointti!

Miten se oli niiden Habbo-hotellista varastettujen virtuaalirompeiden laita? Tulkittiinko ne samanlaiseksi omaisuudeksi kuin oikeatkin tavarat?

Kiitokset muuten kommentista! Alkaa hiljalleen miettimään, että pitäisikö muuttaa fokusta vielä enemmän asiakaskokemusten parantamisen ja näiden prosessien määrittelyn suuntaan.

Paitsi että loppu meni lällyilyksi ja jaoit vielä positiivisiakin kokemuksia. Kuka niistä on kiinnostunut?

Mikäli asiakas käy kirjoittamassa yrityksen foorumeilla tai palautelomakkeilla, niin tässä tapauksessa hän antaa luvan tiedon hyödyntämiseen? Toki sopii miettiä, että kannattaako tätäkään tietoa kahdentaa CRM-järjestelmään vai kerätä pääpointit ja linkittää itse alkuperäiseen tekstiin?

Rekisteriselosteen puuttuminen on hyvä pointti. Lykkyä tykö koulutukseen, kerro ihmeessä millaisia fiiliksiä herättää!

Sosiaalinen media, btw, lyhennetään SOME.

Viitaamasi SEO vs. SMO on muuten minulla ollut auki pienen tovin odottamassa sopivaa lukuaikaa, eli vielä en pääse sinua syyllistämään mistään.

Mitä taas crowdsourcingiin tulee, niin hyvä kysymys tuo suomennos. Parviälyä ja joukkoistamista olen enimmäkseen nähnyt tähän mennessä. Joukkoistaminen lienee ehkä enemmän lähellä tuota alkuperäistä termiä, joskin parviäly, pilven päällä köllöttävät äkälinnut, on hauskempi. Olen tainnut ajoittain puhua sorsastamisesta, kun merkkilaiskuus iskee.

Toivottavasti tämä lyhenne aihe ei ollut innoitettu hiljattain kirjoittamani ‘SEO vs. SMO’ -jutun innoittamana – oli tosin englanniksi, joten annan itselleni anteeksi. Ole hyvä.

Miten muuten näet tuon käsitteiden suomentamisen, itseäni on kovasti kuumentanut crowdsourcing-termin suomentaminen parviälyksi. Pitäisikö crowdsourcing lyhentää CS?

Lyhenteiden suhteen tuo nyrkkisääntö voisi olla harkitsemisen arvoinen, pitääpä itse asiassa muistaa seuraavan kerran, kun intoutuu kirjoittamaan.

Lyhenteitä ja ammattislangia kannattaisi karttaa viimeiseen asti – jopa kollegoiden kesken, etteivät ne pääse juurtumaan lähtemättömästi.

Journalismia ja kirjoittamista opiskellessani minulle opetettiin nyrkkisääntö: lyhtenteet kirjoitetaan lehdessä samalla tavalla kuin radiossa. Esimerkiksi muun muassa kirjoitetaan “muun muassa”.

t. Laura (ex-SM)

P.S. Minä myyn anopin mielestä tietokokeita.

Kuinka sattuikaan tuo kirjaheitto kun toinen kirjaprojekti sattui juuri hiljattain menemään jäähylle kun kustantamon kustannustoimittaja vaihtui ja uusi löi oman almanakkansa puoleksi vuodeksi kiinni ilman meitä… Ei kyllä ollut itse asiassa ajatuksissa tuota viestiä jättäessä, mutta hauska ajatusleikki sinänsä.

Noin mielenkiinnosta, miten paljon tietosuojakysymykset jarruttuvat julkisella puolella tulvaporttien aukeamista?

Ja mitä viimeiseen heittoon tulee, yritätkö vihjata, että @lainetom omistaa liikaa vapaa-aikaa ja haluaa aloittaa yhteisen kirjoitusprojektin?

Kaiken kaikkiaan sosiaalisten aspektien tuonti eri business-työkaluihin ja toimintamalleihin on vielä niin aikaisessa kehitysvaiheessa, että varmasti näemme monia variaatiota ennen kuin tilanne vakiintuu ja löydetään ne oikeat työkalut ja toimintatavat, mutta hienoa että kehitys kulkee. Väittäisin että nämä käsitteetkin saavat vielä aivan uusia ulottuvuuksia.

Koskien vuorovaikutteisuuden vaadetta ‘sosiaalisen’-nimikkeen ansaitsemiseksi, kääntyy keskustelu taas rakkaaseen sosiaaliseen business intelligenssiin; jos informaatio tuodaan sosiaalisen median lähteistä yrityksen sisäiseen järjestelmään ja siellä keskusteluryhmiin tai muuten yleiseen analysointiin ja/tai kommentointiin, tuo tämä crowdsourcing-tyyppinen analyysi dataan toisen sosiaalisen kerroksen. Joku sanoisi että pelkkä sosiaalisesta mediasta tuonti ei verifioi tässäkään sosiaalisuutta, mutta tuo crowdsourcing sisäisissä käytössä taas verifioi… Eli ollako vai eikö ja jotain sellaista…

Näemmeköhän jossakin vaiheessa eräänkin taiteilijanimen ‘liljajan’ taakse verhoutuneen saattavan näitä sosiaalisen asiakkuudenhallinnan ja sosiaalisen BI:n ajatuksia ja malleja kirjaksi asti…? Kompetenssia varmasti olisi.

Valitsin hieman tarkoituksella lähestymistavaksi järjestelmättömän avauksen, sillä käytännössähän pelkästään keskustelufoorumin asiakaspalvelualustakseen valinnut yritys toteuttaa sosiaalista asiakkuudenhallintaa ilman varsinaista CRM-järjestelmää, mikäli tämän foorumin sisältöä hyödynnetään liiketoiminnallisissa päätöksissä. Voidaan tietysti heittää ilmoille kysymys, että onko keskustelufoorumi tässä tapauksessa asiakkuudenhallintajärjestelmä, mutta jätetään tuo tie kulkematta.

Asiakkuudenhallintajärjestelmä integroituna sosiaaliseen mediaan on strateginen päätös kyseisten kanavien hyödyntämisestä, joskin tässäkin on vielä se kysymys, että mikäli vain tuodaan sisältöä järjestelmään ilman vuorovaikutusta asiakkaan kanssa, puhutaanko silloin sosiaalisesta asiakkuudenhallinnasta vai tietovarastoinnista analysointia varten?

Onko sosiaalisten kanavien käyttäminen tietolähteenä sosiaalista asiakkuudenhallintaa vai vaatiiko se kanavien käyttämistä vuorovaikutteiseina keskustelualustoina? Mikäli sosiaalista asiakkuudenhallintaa lähestytään puhtaasti järjestelmänä, ensimmäinen vaihtoehto on validi. Itse kuitenkin taivun vuorovaikutteisuuden edellyttämiseen, kun puhutaan sosiaalisesta asiakkuudenhallinnasta.

Tämä on mielenkiintoinen konsepti, sillä näkemyksiä on niin monta kuin näkijää. Absoluuttista totuutta ei liene vielä olemassa, mutta keskustelemalla viedään tätäkin asiaa eteenpäin.

Olen tasan tarkkaan kaikesta muusta samaa mieltä paitsi yhdestä asiasta. Itse asiassa sekin erimielisyys luultavasti johtuu täysin minun ja Janin kokemustaustojen eroista tai käsitteen tulkinnasta…

Se pieni eroava ajatus liittyy heti ensimmäiseen lauseeseen koko kirjoituksessa. Mielestäni myös sellaiset CRM-järjestelmät jotka integroidaan sosiaaliseen mediaan, ansaitsevat tulla nimitetyksi sosiaaliseksi CRM:ksi – ehkä eroavaisuus tässä on enemmän Janin määritelmässä nimetä sosiaalinen asiakkuudenhallinta toimintatapana ja strategiana, ja minä taas käsittelen sitä työkaluna ja sen avulla luotavana prosessina. Kaiken kaikkiaan silloin kun ulkoisista ‘sosiaalisista’ lähteistä tuodaan asiakasinformaatiota omaan järjestelmään olemassa olevan asiakastiedon tueksi ja täydennykseksi, kyseinen kokonaisuus mielestäni on sosiaalinen asiakkuudenhallintajärjestelmä. Onko tällainen sosiaalinen lähde sitten sosiaalinen verkosto, keskustelufoorumi tai yrityksen oma helpdesk josta tieto kerätään, onkin sitten uuden jutun juuri.

Toisaalta Jani palaa taas jutun loppuosassa enemmän sosiaalisen asiakastiedon jalostamiseen, joka taas on järjestelmän avulla syntyvän prosessin tulos… Well, saahan näitä miettiä ja käännellä… Kaiken kaikkiaan kuitenkin erinomaisen kiinnostava aihe ja kirjoitus!

Ja kiitos Clientestä ja Seksistä (siitä Sosiaaliseen Mediaan liittyvästä siis), on ollut ilo seurata terävää sanailua yömyöhällä itsekseen vuoroin hihitellen ja vouroin vakavasti pohtien. Lisää samaa, kiitos!

Tällä tavoin voisi sangen helposti kuvata asiakkaalle ne haasteet, joita voi esim. sosiaalisessa mediassa esiintyä, tuoda esille. Kaikkine karvoineen. Ei tarvitsisisi säästellä laisin. Samalla säilyisi oma pesä puhtaana.

Aloin miettiä rehellisyyttä kun vastailin italialaisen PR-toimiston uutiskirjeen haastattelukysymyksiin. Yksi kysymys kuului kumpaa kuuntelet mieluummin: hyvää tarinaa vai analyysia. No, hyvää tarinaa tietysti. Paroni Münchausen voittaa Sitran komiteamietinnöt ja raportit mennen tullen.

Tulikin mieleen, että toimisiko “voisi olla totta – tai melkein” tarinointi, jos kertoo näkyvästi, että tässä tarinassa ei ihan kaikki pidä paikkaansa? Esimerkiksi itse voisin kuvailla blogissani erinomaisia valmennuskeissejä tai epäonnistumisia, jotka ainakaan oman tietoni mukaan eivät ole tapahtuneet. Voisiko sellaisissa tarinoissa helpommin paljastaa myös raadollisia yksityiskohtia, joita tositarinan henkilöt eivät haluaisi julkisuuteen?

Sukupolvenvaihdos on kieltämättä se kohta, milloin kannattaa miettiä pakkaa uusiksi, mikäli palveluiden käyttäminen on muutenkin luonteva osa elämää.

Voisiko sukupolvenvaihdos olla sellainen vaihe, jota voisi valmistella myös verkkoyhteisössä? Uusi sukupolvi on sitten kotonaan molemmissa. Emmätiä.

Odotan mielenkiinnolla, koska Suomessa yritykset siirtyvät hyödyntämään Twitteriä. Mikroblogin kirjoittaminen/seuraaminen on ehkä SE ensi vuoden juttu Suomessa, jolloin ollaan taas jäljessä ja ulkomaan yritykset etaboloituvat jo ennestään pienillä markkinoillemme.

CRM toden totta assosioidaan tietojärjestelmäprojektiin, jonka kliimaksi syntyy siitä, kun CRM-järjestelmä saadaan teknisessä mielessä käyttöön.

Itse näen CRM:n jatkuvana kehitysprosessina, joka tähtää asiakastietopääoman hallintaan, prosessien ja asiakastyöskentelyn tehostamiseen sekä asiakastyön ohjaamiseen ja siitä saatavan tuloksen maksimointiin.

Jos CRM:ää kehittävä organisaatio ei asiakkuudenhallinnalla ole saavuttanut parempaa asiakas- ja työtyytyväisyyttä, on hanke epäonnistunut. Perimmäinen onnistumisen mittari on yksiselitteinen: Asiakkuudenhallinnassa onnistumista mitataan aina rahassa.

Loppujen lopuksi termit ovat sanahelinää loputtomien lyhenteiden viidakoissa ja tärkeintä on se, että yritys reagoi ja miettii toimintamallejaan. Toistaiseksi asiakkuudenhallinnan saralla suomalainen mentaliteetti on enemmän sovelluslähtöistä ja (omasta mielestäni) terminä CRM yhdistetään enemmän sovellukseen kuin prosessiin tahi ajattelumalliin ja siinä olisi työn sarkaa yritteliäille.

Mielenkiintoinen blogi sinulla, keep up the good work!!!

Tämä on kieltämättä kiehtova ajatus perinteisen raportoinnin rajojen rikkomiseen ja voisi olla hyvinkin toimiva lähestymistapa organisaatioissa, joissa on julkisen keskustelun kulttuuri olemassa ja ihmisiä rohkaistaan aktiiviseen dialogiin. Trendien analysointi laajemmalla ryhmällä toisi takuuvarmasti out of the box -ajattelua ja mahdollisuuksia uusiin innovaatioihin sen sijaan, että johtajaryhmät tuijottavat lukuja ja ilmoittavat, että näillä mennään.