Tag Archives: Sosiaalinen media

Tätä et kuullut SoMe-konsultin suusta

Coccoo

Varoitus. Teksti saattaa sisältää voimakasta liioittelua, sarkasmia ja kyynisyyttä varovaisen optimismin harson alle käärittynä.

Tulee aika, jolloin (oman toimen ohella toimivan) sosiaalisen median konsultin on pakko katsoa peiliin ja miettiä, että onko maailmankaikkeudessa kaikki hyvin. Omalla kohdallani tämä alkoi tapahtumaan hiljalleen vuoden vaihteen jälkeen, kun verkon kaikkivoipuuden hypetys alkoi nousta uusiin sfääreihin.

Verkossa maalattiin kauhukuvia kuinka lintujen laulua ei kuule enää kukaan, kun ne typerät pulut eivät ymmärrä tulla lirkuttamaan Twitteriin ja nokkimaan Facebook-seinää. Maitoa ei saa enää pian kaupasta, koska kauppias ei ole pystyttänyt verkkokauppaa ja twiittaa.

Sosiaalisesta mediasta ja verkosta leivottiin kaiken pelastavaa mekanismia, jota se ei tule olemaan, vaikka siitä on ja tulee olemaan paljon iloa niin buhineksessa kuin ihmisen arjessa.

Ohessa muutamia asioita, jotka ovat raapineet tajuntaani viime aikoina.

Sosiaalinen media on kaatanut hallituksia. Ärhäkimmänkin puolestapuhujan lienee syytä myöntää, että ihmisilläkin on ollut oma osuutensa prosessissa. Twitter ja Facebook ovat olleet erinomaisia välineitä välittämään viestiä ja auttamaan ihmisten organisoinnissa. Ja loppupeleissä hallitusten kaataminen on helpompaa, kun sinulla on kymmeniä tuhansia vakaumuksensa puolesta kuolemaan valmiita olevia mukana kaduilla. Muutama sata suomalaista, yllytyksestä mihin tahansa verkossa tapahtuvaan loan heittoon lähtevää internetsoturia ei kuitenkaan aja ihan samaa asiaa.

Sopii toki miettiä, että onko Suomessa verkossa närkästyjiä niin paljoa, että niistä saadaan oikeasti iltapäivälehtien otsikoita enempää haittaa yritysten toiminnalle.

Toimitusjohtajan tulee olla Twitterissä. Niin… Toimitusjohtajan tulee olla johtamassa yritystään ja auttaa siellä olevia ihmisiä saavuttamaan yhteisiä tavoitteitaan. Arjen haasteiden keskellä muutamien kymmenien sosiaalisen median ja viestintäkonsulttien vaatimus olla heille vastaamassa on hitusen liikaa vaadittu. Kun ruskea aines iskee tuulettimeen, lienee enemmänkin viestinnän tehtävä reagoida asiaa nopeasti, aloittaa roskapussin täyttäminen ja levittää viestiä eri kanaviin, ehkä myös informoida missä kanavissa heillä on resursseja olla aktiivisesti mukana, mikäli siihen on oikeaa tarvetta. Toimitusjohtajan näkymättömyys sosiaalisessa mediassa ei tee hänestä kaikesta pihalla olevaa kalkkista, vaan kyseessä voi olla hyvinkin tietoinen päätös keskittyä liiketoiminnan johtamiseen ja antaa viestinnälle tilaa tehdä omaa työtään.

Tämän kanssa en ilmeisesti ole yksin, sillä asiaa on tullut puitua muutamien johtotehtävissä työskentelevien ihmisten kanssa, joista osa on itsekin Twitter-käyttäjiä.

Sosiaalisessa mediassa myydään. Myydään siellä tai ainakin sen varjolla. Kun aletaan oikein miettimään paljonko Suomessa on aktiivisia Twitterin ja Facebookin käyttäjiä (tiedän, myös Google+:aa käytetään) ja suhteutetaan sitä määrää esimerkiksi Amerikassa oleviin käyttäjämääriin, niin lienee aina selvä, että meillä ei ole ihan tarpeeksi maksavaa yleisöä lähteä iskemään miljoonia euroja Facebook- ja muihin vastaaviin kamppiksiin. Aika lailla monet kotimaiset blogikirjoitukset huutavat samaa mantraa kuin tuhannet jenkkiblogit miettimättä tätä pientä aspektia, että isossa maailmassa on miljoonia ja taas kerran miljoonia ihmisiä enemmän kohderyhmänä. Toki meilläkin on globaaleja toimijoita, mutta pitkälti suomalaiset myy suomalaisille.

Olemalla läsnä pidetään yritystä ihmisten mielessä ja vastaillaan kysymyksiin, mutta näin kotimaan kamaralla ei pelkällä rahan syytämisellä verkkomainoksiin tehdä rahaa. Se vaatii mahtavia ideoita, ilmiöiden luomista ja ymmärrystä oman kohderyhmän mielen liikkeistä.

Nostan käteni ilmaan ja tunnustan itsekin välillä innostuneeni mahdollisuuksista ja hehkuttaneeni uutta ja kaunista. Hetkeksi hypen ulkopuolella olemisen jälkeen on tullut kuitenkin miettineeksi, että olisi syytä hieman jarrutella ja miettiä miten ulkomaiden opit suhteutettaisiin katajaisen kansan pääluvuille toimivaksi.

Globally Local ja Think Big ovat hienoja ajattelumallia, eikä tulevaisuutta rakennetta visioimatta suuria, mutta toinen jalka on hyvä pitää maassa, jotta on perusta mille rakentaa.

Kiitos, että kuuntelit.

Instagram on jaettuja elämyksiä

Instagram-otsikko

Ympärillämme tapahtuu koko ajan paljon asioita, joista osa on pieniä arjen hetkiä, osa elämää muuttavia tapahtumia. Monia tapahtumia yhdistää se, että haluamme muistaa niitä, palata niihin myöhemmin ja jakaa niitä muille.

Hetkiä yhdistää myös se, että ne tapahtuvat jossain paikassa.

Kolme vuotta sitten käynnistyi startup, joka oli hiipimän hiljaa taskuihimme, mahdollistaman hetkien ikuistamisen ajassa ja paikassa. Se tulisi mahdollistamaan ikuistamisen, jakamisen ja yhdessä kokemisen omien yhteisöjen, omien tärkeiden ihmisten ja koko maailman kanssa.

Kolme vuotta myöhemmin startup, joka tunnetaan nimellä Instagram, on yksi maailman suosituimpia kuviin ja videoihin perustuvia mobiiliyhteisöpalveluja. Instagramilla oman ilmoituksensa mukaan maailmanlaajuisesti yli 100.000.000 kuukausittaista käyttäjää, jotka lisäävät 40.000.000 kuvaa päivittäin ja tykkäävät 8.500 kuvasta joka sekunti. Luvut kertovat suuresta käyttäjäyhteisöstä, joka on vuorovaikutuksessa jatkuvalla sykkeellä.

Paljon hetkiä arjessa, jotka kertovat omaa tarinaansa hetkessä.

Paljon hetkiä, joita jaetaan myös Facebook- ja Twitter-verkostoille.

Paljon hetkiä, joiden kautta myös yritykset voivat oppia ymmärtämään asiakkaitaan paremmin.

Hetkiä tallennetaan ja jaetaan Instagramin kanssa suoraviivaisesti. Kuvien jakamisen hetkellä käyttäjä pääsee määrittelemään kuvalle erilaista kuvaa tukevaa ja löytämistä helpottavaa tietoa, kuten otsikon, paikan ja halutessaan #-merkillä varustettuja asiasanoja.

Asiasanoissa piilee Instagramin hienous ja voima. Asiasanat ovat kuvalle annettavia kuvan sisältöä ja paikkaa taustoittavia sanoja, mutta niiden avulla voidaan myös etsiä kuvia ja löytää paikkoja, joissa luoda uusia hetkiä omassa elämässään.

Esimerkiksi matkustellessa kannattaa asiasanoihin lisätä kaupunki ja kaupungin alue (tyyliin #london #camdentown), jossa ollaan, jolloin kuvaan törmäävä tietää mistä kuva on otettu ja pystyy etsimään lisää kuvia alueelta napsauttamalla asiasanaa. Toisaalta Lontoosta kuvia etsivät löytävät kuvasi, mikäli he etsivät Instagramista kuvia asiasanalla London.

Uudet Conversen tossut hankkinut julkaisee todennäköisesti kuvan, josta löytyy asiasanat #converse ja #sneakers.

Kotikaupunkiinsa rakastunut julkaisee kuvan, josta löytyy avainsanana #turku.

Asiasanoilla löydät ja tulet löydetyksi.

Yhdeksän plus yksi vinkkiä Instagramin hyödyntämiseen

Ohessa muutamia vinkkejä kuinka yrityksesi voi hyödyntää Instagramia oman arjen dokumentointiin ja kuinka yritys pääsee oppimaan muiden elämyksistä.

  1. Jaa yrityksesi tarinaa, arkea ja juhlaa, kuvin ja videoin, inspiroi asiakkaitasi ja seuraajiasi jakamaan omia kokemuksiaan. Liitä kuviin paikka ja asiasanat löydettävyyden lisäämiseksi. Kuvan paikkamerkintää napsauttamalla näet muuten kaikki kuvat, jotka on liitetty kyseiseen paikkaan, esimerkiksi yritykseesi.
  2. Vaikka Instagram mahdollistaa olemassa olevien videoiden, esimerkiksi tv-mainosten jakamisen, mieti kuitenkin hetki jos toinenkin, kannattaisiko sittenkin valita vaihtoehtoinen reitti, joka on enemmän arjessa kiinni.
  3. Rohkaise asiakkaita jakamaan kuvia ja videoita. Ohjeista heitä käyttämään jotain tiettyä asiasanaa, jolloin löydät itse kuvat helposti hakutoiminnolla ja mahdollistat muille kuvien helpon löytämisen. Esimerkiksi Tukholmassa Kulturhusetissa käydessämme kiinnitin ensimmäisinä asioina huomiota kylttiin, jossa vinkattiin Instagram-käyttäjiä lisäämään kuvaansa tietty asiasana.
  4. Osallistu asiakkaiden ja käyttäjien aktiviiteetteihin, tykkää ja kommentoi, vaikkapa palkitse ja jaa heidän kuviaan säännöllisesti. Esimerkiksi lasten kanssa kesällä Junibackenista jaettuja kuvia kävi Junibackenin Instagram-tili tykkäilemässä. Pieni vaiva, mutta hymyilytti allekirjoittanutta.
  5. Etsi yrityksesi toimintaan liittyvillä hakusanoilla kuvia Instagramista. Löydät ehkä omaan yritykseen liittyviä kuvia, mutta myös paljon muuta, jotka voivat auttaa sinua ymmärtämään enemmän mikä luo kokemuksia.
  6. Etsi fyysiseen paikkaasi liittyvillä asiasanoilla ja löydät asioita, mitkä inspiroivat ja liikuttavat ihmisiä alueellasi. Löydät kenties jotain, mitä sinulta vielä puuttuu.
  7. Järjestä kilpailuja, joihin osallistutaan lisäämällä tietty asiasana kuvaan tai videoon. Esimerkiksi “Jaa kanssamme tilanteet, joissa käytät hilavitkutinta X. Lisää kuvaan tai videoon tägit #hilavitkutinx #yritysx ja osallistut kilpailuun, jossa voit voittaa lipun bingoon ja saat kuvasi esille sivuillemme/myymäläämme”.
  8. Ajattele myös turisteja ja tuo ilmainen langaton verkko asiakkaiden käyttöön, jolloin mahdollistat kuvien ja videoiden jakamisen sillä hetkellä, kun elämykset tapahtuvat. Muista myös mainita selkeästi sisääntuloväylillä mahdollisuus langattomaan verkkoon ja Instagram-asiasana.
  9. Mainitse ja mainosta Instagram-tiliä ja läsnäoloa Instagramin ulkopuolella. Instagram mahdollistaa kuvien ja videon upottamisen myös www-sivuille, minkä ansiosta materiaalin tuominen kaikkien nähtäville on helppoa, mutta suoraviivaista.
  10. Muista, että myös B2B-yrityksillä on tarinansa kerrottava, esimerkkinä vaikkapa Maersk.

Hiljaisena loppusoittona suosittelen varsinkin matkailualan yrittäjiä, miksei myös kaupunkeja ja niiden matkailuun liittyviä toimintojaan miettimään paljonko he hyödyntävät asukkaiden ja turistien arjessa tuottamaa materiaalia miettiessään mikä oikeasti liikuttaa ja mistä ihmiset puhuvat.

Oletko muuten miettinyt, että lukiessasi tätä kirjoitusta Instagramissa on jaettu noin 140.000 kuvaa ympäri maailman. Osa niistä voi liittyä myös sinun yritykseesi.

Jotta en jättäisi sinua pelkästään Googlen armoille, on ohessa muutamia linkkejä, joilla päästä alkuun. Ja kyllä, jätin tarkoituksella linkittämättä suosittujen yritysten tileille ja erilaisiin kilpailuihin, koska halusin antaa sinulle mahdollisuuden tutustua Instagramiin ja kokea löytämisen riemua hakutoiminnallisuuden avulla.

Sosiaalisemman asiakaspalvelun haasteet – Social CRM

Asiakasta kohdataan nykyään muuallakin kuin palvelutiskillä. Silmästä silmään palvelutapahtumat vähenevät koko ajan niin ihmisten omasta tahdosta kuin yritysten järjestelmällisistä toimista siirtää asiakaspalvelua enemmän verkon kautta tehtäväksi. Internetin myötä mahdollistunut kommunikaation vallankumous, sosiaaliseksi mediaksikin kutsuttu, on tuonut monia haasteita yrityksille ja näihin haasteisiin vastaaminen on ollut myös hyvin haasteellista.

Miksi se on sitten haasteellista? Suurimpia peikkoja taustalla on yritysten siiloutuminen omiin toimintoihinsa ja tätä kautta tiedon kertyminen vain tiettyjen ryhmien käyttöön. Sosiaalinen mediahan on luonnollisesti vain viestinnän asia, kun taas help deskin kautta tuleva palaute tukiorganisaation? Myynti käy omia dialogejaan asiakkaiden kanssa ja mahdollinen projektiorganisaatio omiaan.

Eri toiminnoilla on vetäjänsä, järjestelmillä ja niiden datalla omistajansa, mutta katsooko kukaan kokonaisuutta?

Asiakkaaseen ja asiakkuuteen liittyvää tietoa tulee sisälle monesta suunnasta ja jokaisesta suunnasta tuleva tiedosta jalostettu informaatio pitäisi saada palvelemaan koko yritystä ja tätä kautta parantamaan yrityksen mahdollisuuksia palvella asiakkaitaan (ja generoida lisää liikevaihtoa).

Ennen kuin informaatioksi muunnetun tiedon hyödyntämistä pääsee miettimään, on syytä kartoittaa mistä kaikkialta tietoa tulee yritykseen ja mitä kaikkea tallennetaan mihinkin järjestelmään.

  • Myyjät tuovat tietoa asiakastapaamisten ja sähköpostien kautta, kenties seuraamalla alan julkaisuja ja LinkedIniä.
  • Markkinointi ja viestintä kerää palautetta kampanjoista, mediasta ja sosiaalisen median kanavista.
  • Help Desk ja asiakaspalveluihmiset kerryttävät tietoa suoraan asiakkailta.
  • Projektihenkilöstö kohtaa asiakasta eri palaverien ja keskustelujen myötä.
  • Tuotekehitystiimit voivat kommunikoida asiakkaiden kanssa, joita on kutsuttu tuotekehitystilaisuuksiin.
  • Kuka tahansa yrityksen työntekijä voi törmätä asiakkaisiin verkossa ja arkielämässä.

Kun aletaan tarkemmin analysoimaan tietoa, jota eri kanavista tulee sisälle, huomataan nopeasti, että Help Deskin kautta tuleva informaatio voi sisältää myyjälle arvokasta tietoa mahdollisuuksista lisämyyntiin, myyjät kuulevat Help Deskille ja projektihenkilöstölle oleellista murinaa jonkin asian toimimattomuudesta, mutta tieto ei kulje toiminnolta toiselle kuin viidakkorummun kautta.

Asiakkaalta tulevan tiedon tallentaminen ei ole yksittäisen toiminnon asia vaan käytännössä jokaisen asiakasrajapinnassa työskentelevän tulisi pystyä syöttämään asiakkuuden kannalta oleellista tietoa yhteiseen tietojärjestelmään, josta se on myös muiden käytettävissä. Tietoa luokittelemalla järjestelmä osaisi automaattisesti huomauttaa niitä henkilöitä, joiden tarvitsee reagoida tai olla tietoisia syötetystä tiedosta.

Kuluttajat ottavat nykyään yhteyttä yrityksiin omaksi kokemiensa kanavien kautta, minkä vuoksi esimerkiksi Facebook-sivujen ylläpito ja seuranta ei ole vain viestinnän asia. Saamansa palveluun turhautuneen asiakkaan jättäessä Facebook-sivulle palautetta ei hänelle enää vastata, että ota yhteyttä asiakaspalveluun vaan palautteen tulee ohjautua taholle, joka osaa ottaa asian hoitoonsa.

Prosesseja pitää lähestyä asiakkaan näkökulmasta ja unohtaa hetkeksi yksikkö- ja organisaatiorakenteet. Asiakasta ei kiinnosta, kenen pöydälle hänen asiansa kuuluu. Asiakasta kiinnostaa vain se, että hänen asiansa tulee hoidetuksi. Organisaation pitäisi pystyä vastaamaan asiakkaan huutoon palvelemalla häntä valitsemansa kanavan kautta, joka tarkoittaa tiedon läpinäkyvyyden lisäämistä organisaatioiden toimintojen välillä ja raja-aitojen kaatamista tiedon liikkumisen mahdollistamiseksi.

Tiedon läpinäkyvyys on tärkeää myös organisaation oppimisen kannalta, koska helposti haettavissa oleva jo tallennettu tieto on seuraavalla kerralla yhteydenoton huomanneen työntekijän käytettävissä. Siinä missä organisaatio oppii, se parantaa myös reagointinopeuttaan ja ongelmien selvitysnopeutta kerta kerralta. Ja missä se nopeus näkyy? Asiakkailla, jotka harvemmin harmittelevat sitä, että yritys reagoi nopeasti ja osasi ensi kosketuksella ratkaista ongelman. Asiakastyytyväisyys voi olla joskus minuuteista kiinni.

Yrityksien valmiudet lisätä läpinäkyvyyttä tai tuoda teknisiä ratkaisuja tiedon hyödyntämiseen on kiinni pitkälti yrityksen kypsyysasteesta.

  • Tekninen kypsyysaste määrittelee yrityksen teknisen osaamisen tason, eli onko yrityksen taustajärjestelmät sellaiset, että ne mahdollistavat tiedon integroimisen eri järjestelmien välillä ja että yrityksestä löytyy teknistä ymmärrystä viemään asioita eteenpäin.
  • Henkinen kypsyysaste määrittelee yrityksen henkisen tason, eli onko yrityskulttuuri tiedon jakamiseen kannustava ja onko johto valmis kaatamaan siiloja tuottaakseen parempaa asiakaskokemusta ja parantaakseen sisäisesti tiedon hyödyntämistä läpinäkyvyyttä lisäämällä.

Henkisen kypsyysasteen muokkaaminen on aina haasteellisempi asia. ‘Aina on tehty näin’ -mentaliteetti yhdistettynä tuntemattoman pelkoon on kaksikko, joka pysäyttää parhaimmatkin aloitteet. Juurikin tämtän vuoksi johdon ja henkilöstön kouluttamiseen sekä tiedon lisäämiseen on hyvä alkaa panostamaan jo eilen.

Muutamia ideoita valmiuksien parantamiseksi voit lukea aiemmiasta blogikirjoituksesta Sosiaalisen median haaste työpaikoilla ja tutustua alla olevaan esitykseen, joka pyrkii vastaamaan myös kysymykseen Mitä on social crm / sosiaalinen crm / sosiaalinen asiakkuudenhallinta.

QSurf tuo Internetin televisioon

“QSurf tekee jokaisesta televisiosta älykkään – se nostaa television katselun ja internetin käytön kokonaan uudelle tasolle! QSurf tarjoaa käyttäjälle kokonaisvaltaisen ja sosiaalisen internetinkäyttökokemuksen. Mediasoittimen avulla on mahdollista esimerkiksi katsella videoita ja valokuvia yhdessä perheen tai ystävien kanssa isolta tv-ruudulta sekä kuunnella musiikkia.”

Alkuun on heti todettava, että UNIQOTEQ;n suunnittelema QSurf on yksinkertaisen tyylikkäästi muotoiltu laite. Näppäimistöllä ja kosketuslevyllä varustettu kaukosäädin on yläreunastaan hieman viistoon taitettu ja viisto muoto jatkuu saumattomasti myös keskusyksikön yläreunassa. Hopeanharmaa alareunus myötäilee yläreunojen liikettä. Muotokielen toimivuudesta kertonee jotain myös Red Dot Product Design Award tältä vuodelta.

Kaukosäädin on kaksipuoleinen sisältäen toisella puolella opetettavan peruskaukosäätimen televisiota varten ja toisella puolella on kosketuslevy täysimittaisen näppäimistön rinnalla. Keskusyksikköä tarkastellessa paljastuu takaa täysikokoinen HDMI-liitäntä, A/V-liitäntä sekä kaksi USB-paikkaa. Hopeanharmaa jalusta on aukaistavissa ja sen alle on piilotettu paikat SIM-kortille ja MicroSD-muistikortille.

QSurf muodostaa yhteyden verkkoon langattomasti WiFin tai 3G:n avulla, 3G-yhteys on näppärä lisä, joka mahdollistaa laitteen käytön missä tahansa paikassa, jossa on sisääntuloliitännöillä varustettu televisio. Kokonsa puolesta laitteen saa vaivattomasti mukaan vaikkapa illanistujaisiin tai mökille.

QSurfin sisällä pyörii Android, jonka ulkokuorta on muokattu toimimaan sujuvammin vaakasuuntaisilla televisioruuduilla. Käyttöjärjestelmänsä ansiosta laite sisältää mahdollisuuden lähettää ja vastaanottaa tekstiviestejä, mikäli käytössä oleva 3G-yhteys sisältää myös nämä palvelut. Android on muutaman vuoden ikäisistä puhelimista tuttu versio 2.3.4, mutta versiostaan huolimatta se tarjoaa sujuvan alustan laitteen käyttötarkoitukseen. Android ja 3G -yhdistelmä tuo pikantin lisän, sillä käytössä olevan 3G-yhteyden pystyy jakamaan talouden muille laitteille kytkemällä päälle QSurfin WLAN-yhteyspistetoiminnon, joka tekee laitteesta myös WLAN-tukiaseman.

USB-liitäntöjen kautta laitteeseen saa kiinnitettyä ulkoisia kovalevyjä ja muistitikkuja sisällön katselemista ja kopioimista ajatellen. Matkapuhelimissa käytössä olevien MicroSD-korttien tuki mahdollistaa puhelimella otettujen kuvien ja videoiden katselun QSurfin avulla isolla tv-ruudulla. Ulkoisten levyasemien sisältöä on mahdollista kopioida QSurfin sisäiselle levylle, joka tarjoaa yli neljän gigan tallennustilan.

Laitteen käyttöönotto on nopeaa, sillä virtajohdon ja HDMI-kaapelin kytkemisen jälkeen laite kyselee muutaman perustiedon käyttäjän kielestä ja mieltymyksistä sisällön suhteen, jonka jälkeen eteen ilmestyy kotinäkymä. Kotinäkymässään QSurf pyörittää sisältöehdotuksia käyttäjän valitsemien mielenkiinnon kohteiden pohjalta.

Olin muutama päivä sitten keskusteluissa laitetta valmistavan UNIQOTEQin operatiivisen johtajan Rauno Granathin kanssa ja hän totesi, että sisältöä kohdennetaan eri maiden mukaisesti sitä mukaa, kun laite tulee eri maissa markkinoille (testikäyttöni aikana laitetta ei ollut vielä Suomen markkinoilla). Tulevaisuus tuo tullessaan myös mahdollisuuden muokata aloitusnäytön sisältöä enemmän käyttäjän itsensä näköiseiksi.

Kotinäkymän vasemmassa reunassa on navigaatio-osio, josta päästään käsiksi selaimeen, kuva- ja videogalleriaan, sosiaalisen median palveluihin, sähköpostiin, musiikkisoittimeen sekä asetuksiin ja sovelluskeskukseen.

Käyttöjärjestelmästään huolimatta sosiaalisen median palveluita ja sähköpostia käytetään verkkoselaimen kautta. Navigaatiossa olevat palvelut ovat siis linkkejä eri www-sivuille sen sijaan, että käytettäisiin tarkoitukseen sopivia sovelluksia. Joidenkin palveluiden pieni kirjainkoko häiritsi 37″ ruudulla, mutta käyttämällä kaukosäätimen zoom-näppäimiä tekstin sai suurennettua haluttuun kokoon.

Selaimella onnistui myös YouTube-videoiden katseleminen ja esimerkiksi YLE Areenan käyttäminen.

Minulla testikäytössä olleen version jälkeen QSurf on saanut muutamia ohjelmistopäivityksiä, jotka ovat tuoneet mukanaan muun muassa tuen Android-sovelluksille. Tuki mahdollistaa esimerkiksi Facebookin ja Twitterin käytön Androidille kehitetyillä sovelluksilla, joka on luonnollisesti huomattavasti nopeampaa ja sujuvampaa kuin selaimen kautta. Sovelluskaupasta löytyy myös useita erilaisia www-selaimia, jotka tukevat paremmin nykystandardeja.

Kuva- ja videogallerian sekä musiikkisoittimien ominaisuudet ovat perinteistä mediasoittimien luokkaa, eli musiikin selailu ja soittaminen on mahdollista albumien/artistien/kappaleiden perusteella ja soittolistojen luominen on myös tuettuna. Kuva- ja videogalleriat ovat käytössä oman yhteisen käyttöliittymän kautta ja mikäli laitteeseen kytketään ulkoinen kovalevy, näkyy sen sisältämä kuva- ja videomateriaali automaattisesti galleriassa. Harmillisesti laite ei ainakaan toistaiseksi tue toistamista verkkokovalevyiltä.

Ohjelmistopäivitysten myötä tulleen Android-sovellustuen avulla käyttäjä voi asentaa tiedostojen hallintaan suunnattuja sovelluksia, joilla on mahdollisuus päästä käsiksi myös verkkokovalevyihin. Toistaiseksi järjestelmä ei kuitenkaan tue striimien vastaanottamista.

Tietyt toiminnot ovat käytössä yhtäaikaisesti, eli voit pistää taustalle soimaan musiikkia ja käynnistää kuvaesityksen pyörimään ruudulla. Pieni, mutta mukava toiminto, jota on tullut PlayStationin kanssa kaivattua lasten synttäreillä, jossa olisi mukava pyörittää taustalla taaperon mennyttä vuotta isovanhemmille.

Testaillessa tuli myös todettua, että mikäli kopioit kuvan musiikkikansioon, näyttää QSurfin musiikkisoitin levyn kuvana kansiosta löytyvän kuvan.

Laitteen käyttö on sujuvaa pienen totuttelun jälkeen, mutta ensimmäisenä kannattaa suunnata asetuksiin muuttamaan kosketuslevyn herkkyysasetuksia, sillä oletusasetuksillaan se oli hitusen herkkä. Kosketuslevyllinen kaukosäädin on varustettu QWERTY-näppäimistöllä sekä muutamilla Androidista tutuilla toimintonäppäimillä ja erillisellä hiiripainikkeella.

Kannettavien tietokoneiden kosketuslevyihin tottuneelle kosketuslevyllä ohjaaminen tuntui luonnolliselta tavalta käyttää QSurfin käyttöliittymää ja hetkellisesti koin jopa flashbackin Nokian maineikkaiden kommunikaattorien käyttämisestä, joskin huomattavasti siistimmällä ja sujuvammalla käyttöliittymällä.

Läppärin kosketuslevyjen kanssa on tottunut vierittämään sivuja liuttamalla sormea kosketuslevyn reunalla, kun taas QSurfin kanssa käytännössä sujuvin tapa on vierittää sivua alas- tai ylöspäin kosketuslevyn avulla shift-näppäintä yhtäaikaisesti painamalla. Vaihtoehtoisesti työpöytäselaimista tutulla välilyönnin napsauttamisella sai rullattua ruudun kerrallaan ja nuolinäppäimillä pääsi liikkumaan linkistä toiseen.

Myyntiin tulleessa laitteessa on mukana videopohjaista käyttöopetusmateriaalia, jossa käydään läpi erilaiset tavat käyttää laitetta ja kuinka käyttää selainta sujuvimmin laitteen omalla kaukosäätimellä.

Kaiken kaikkiaan QSurf jätti positiivisen kuvan itsestään näpsäkkänä ja tyylikkäänä mediatoistimena, joka voi löytää paikkansa olohuoneissa, joissa ei ole PlayStation 3:sta tai vastaavaa laitetta television jatkeena.

Laite soveltuu sellaisenaan tekniikkaan vähemmän vihkiytyneelle käyttäjällekin, mutta sovellustuki takaa sen, että virittelystä tykkäävät pääsevät myös toteuttamaan itseään.

Tuki Android-sovelluksille tuli juuri QSurf-laitteen testijaksoni jälkeen, joten sitä en päässyt itse käytännössä testaamaan. Sovellustuki on toteutettu SlideMe-sovelluskaupan kautta, josta löytyy suuri määrä erilaisia Android-sovelluksia. Sovellusten kautta laitetta on mahdollisuus laajentaa haluamaansa suuntaan ja olin kuulevinani, että esimerkiksi Netflix-sovellusta olisi jo testattu laitteen kanssa, joten verkon videopalvelut ovat myös sormien ulottuvilla.

Laitteella pystytään tarjoamaan myös paikallisia sovelluksia, kuten Suomessa esimerkiksi YLE Areenan Android-sovellusta. Edistyneemmät käyttäjät ottavat ilolla vastaan tiedon, että voit asentaa QSurfiin käytännössä minkä tahansa kauppojen ulkopuolisenkin Android-sovelluksen kopioimalla sen APK-tiedoston laitteelle ja asentamalla sen sieltä (olettaen, että kyseinen sovellus tukee käytössä olevaa Androidin versiota).

QSurf ei ainakaan toistaiseksi mahdollista laitteen ohjaamista tabletin tai puhelimen kautta, mutta edistyneemmät käyttäjät voivat testata erilaisia etäkäyttösovelluksia, josko näillä saadaan myös tämä mahdollisuus hyödynnettyä.

Vuoden 2012 vastuulliseksi innovaatioksi valittua QSurfia on kirjoituksen julkaisuhetkellä saatavilla pukin konttiin Suomessa ainakin KoneboxinNetAnttilan ja Citymarketin verkkokauppojen kautta 199 euron hintaan.

Sosiaalisen median haaste työpaikoilla

Vanhaan hyvään aikaan verkostoituminen tapahtui hyvinkin hallitusti. Työntekijät kävivät seminaareissa, koulutuksissa ja messutapahtumissa, johtajat valmennuksissa ja seminaarien cocktail-tapahtumissa.

Siinä missä flanellipaitaiset työläiset istuivat lounastauoilla pitkien pöytien ääreen nauttimaan seminaarin noutopöydästä haettua maksalaatikkoa vesilasin kera, rupattelivat johtajat nautiskellen sammen mätiä sampanjalasin äärellä.

Verkostoituminen tapahtui olemalla fyysisesti samoissa tiloissa, monasti vielä saman ansaintaluokan ihmisten kanssa. Työntekijöille tämä oli helppoa, kun seminaaritilaisuuksissa oltiin esimiesten luvilla ja ei tarvinnut miettiä sitä, miltä vaikuttaa ulospäin, kun jutustelen kasuaalisti tovin toisen ihmisen kanssa säästä, niistä ja näistä.

Työntekijät vaihtoivat keskenään sähköpostiosoitteita, mikäli sattui synkkaamaan satunnaisen seminaarikohtaamisen aikana ja johtajat vaihtoivat käyntikortteja, mikäli valmennuksen järjestäjä ei ollut huomannut kerätä tarvittavia tietoja osallistujista ja jakanut niitä automaattisesti valmennukseen osallistujien kesken.

Vuodet vierivät ja tapamme viestiä muuttuivat. Sähköposti siirsi viestintää fyysisten kohtaamisten tuolle puolen ja mahdollisti dialogien jatkamisen etäisyyksistä riippumatta. Huolestuttiin siitä kuinka henkilökohtaisten sähköpostien yleistyminen syö työntekijöiden tehokkuutta ja vie työaikaa. Ja voihan se työläinen lähetellä salaisiakin tietoja sähköpostilla vahingossa.

Internetin keskustelufoorumit alkoivat keräämään samanhenkisiä keskustelemaan sydäntään lähellä olevista asioita. Työtehokkuuteen tämä vaikutti lähinnä sitä kautta, että työntekijät tulivat aamulla väsyneinä töihin keskusteltuaan myöhään yöhön tuttujen kanssa, toimistoillahan ei välttämättä ollut vielä tuohon aikaan vapaata internet-yhteyttä kaikille.

Bitit jatkoivat matkaansa ja kuljettiin kohta aikaa, josta oli tuleman työntekijöille haasteellinen. Sosiaalinen media jatkoi vahvaa marssiansa ja kaikki kertoivat onnellisina Facebookissa elämänsä hienoudesta ja mitä he söivät sillä hetkellä. Tuli Twitter, jossa kaikki kertoivat onnellisina elämänsä hienoudesta ja mitä he söivät sillä hetkellä. Tuli LinkedIn, jossa kukaan ei jakanut mitään, koska se on paikka ammatilliselle verkostoitumiselle ja ammattilaisethan ei moisista hömpötyksistä välitä.

Verkostoitumisesta tuli helppoa kuin vapaasta seksistä hippiliikehdinnän aikana.

Twitterin tyyppiset palvelut, jotka eivät perustuneet kaverisuhteisiin, vaan kiinnostaviin ihmisiin ja aihealueisiin, ovat synnyttäneet modernia hippiliikettä, jossa kaikenlaiset ihmiset ympäri maailman kommunikoivat keskenään ja verkostoituvat. Jatkuva syke eri palveluissa sai työntekijät viihtymään eri palveluissa myös työaikoina.

Saavuttiin aikaan, joka alkoi todella haastamaan työntekijöitä.

Iltalehden ja Iltasanomien lukeminen työaikana oli siitä mukavaa, että niistä ei jäänyt jälkeä kuin korkeintaan yrityksen palomuureihin. Sosiaalisen median palveluiden merkinnät ovatkin sitten asteen ilkeämpiä, kun ne tulevat näkyville julkisesti ja puolijulkisesti riippuen käytetystä palvelusta ja turvallisuusasetuksista.

Työntekijä itse tietää, että odotellessaan vedenkeittimen tekevän taikojansa, ehtii hän käydä Twitterissä pitkänkin keskustelun, sadanneljänkymmenen merkin pituisten viestin kirjoittaminen kun ei vie sen kauempaa kuin lauseen puhuminen toiselle, joka seisoo samassa keittiötilassa.

Työntekijä jää miettimään, että miksi puhuminen toiselle henkilölle työpaikalla on hyväksyttävämpää kuin saman ajan käyttäminen keskusteluun sosiaalisen median palveluiden kautta. Onko vaivaantunut keskustelu säästä tai kahvin tippumisen hitaudesta merkityksellisempää ja tuottavampaa kuin jonkin ongelman ratkaisun joukkoistaminen tai säästä keskusteleminen sosiaalisen median kautta?

Lounastauolla työntekijä nappaa kuvan syksyn väriloistosta ja jakaa sen samalla liikkeellä useaan eri palveluun muiden nähtäväksi. Kokonaisuuteen kului aikaa 20 sekuntia, mutta mekanismeja tuntemattomalle näyttää helposti siltä, että työntekijä on roikkunut taas palveluissa.

Työntekijä etsii ongelmaansa tietoa ja törmää artikkeliin, joka vastaa hänen ongelmaansa ja voisi helpottaa myös kollegoiden ja samasta aihealueesta kiinnostuneiden tuskaa. Parilla hiiren liikkeellä artikkeli on jaettu sähköpostilla, Facebookissa, LinkedInissä ja Twitterissä, kenties organisaation sisäisissä viestintäkanavissa. Aikaa meni taas muutamia sekunteja, mutta merkintöjä tuli useaan palveluun.

Työntekijä on hölmistyneen näköinen, kun hänelle aletaan huomauttamaan hänen sosiaalisen median käytöstä. Hän alkaa miettimään, miksi pitkät keskustelut viikonlopun ryyppyreissuista ja krapulasta on hyväksyttävää työajan kuluttamista. Hän alkaa miettimään, miksi päivästä vartin verran (siis lakisääteisen kahvitauon) aikaa vieneet keskustelut, linkkien ja kuvien jakamiset sosiaalisessa mediassa rappeuttavat työtehokkuutta, mutta tunti iltapäivälehtien verkkosivuilla on ok, koska siitä ei jäänyt lukuisia julkisia merkintöjä.

Työtehtävien monipuolistuessa ja muuttuessa jatkuvasti vaativammiksi työntekijältä vaaditaan myös jatkuvaa oppimista ja joustamista. Normaalisti tämä tarkoittaa siis vapaa-ajan uhraamista, kun työtehtäviltään ei ehdi enää oppia uutta.

Sosiaalinen media on tuonut mukanaan yhteisöllistä sisällön kuratointia, eli yhteisön jäsenet suodattavat virroista oleellisia ja hyödynnettäviä aihealueeseen liittyviä artikkeleita ja jakavat näitä toisilleen.

Miten nämä yhteisöt ovat muodostuneet? Osa on tuntenut toisensa ennestään, osa on löytänyt toisensa seminaareista ja osa sosiaalisen median kautta. Kaikkia yhdistää halu kehittyä ja oppia lisää omalla osaamisalueellaan.

Twitterin kaltaiset palvelut mahdollistavat ammatillisen verkostoitumisen siinä missä harrastuspohjaisenkin ja useat tällaiset suhteet ovat esimerkiksi allekirjoittaneella syntyneet ihan muunlaisista kuin ammatillisista keskusteluista. Aamuinen twiitti siitä kuinka aamun aikataulut menivät pipariksi tyttären kiukuttelun vuoksi voi johtaa siihen, että iltapäivästä on todettu ammatillisten intressien olevan samanlaisia ja tulevaisuudessa jaetaan kumpaakin hyödyntävää tietoa siinä missä keskustellaan perhearjen haasteista.

Mikä ehkä mielenkiintoisinta, sosiaalisessa mediassa olemme ihmisiä ihmisten keskellä ja verkostoituminen tapahtuu luonnollisesti arkistenkin asioiden kautta titteleihin ja organisaatiohierarkioihin katsomatta.

Verkostoituminen sosiaalisen median kautta on täynnä arjen serendipiteettiä, mutta se vaatii läsnäoloa myös työaikana siinä missä ammatillinen kehittyminen vaatii työtä työajan ulkopuolella.

Työntekijän itsensä vastuulla on kuitenkin pitää huoli siitä, että mielenkiintoiset keskustelut ja virran seuranta eivät estä työtehtäviensä suorittamista. Virtojen seuraaminen ja notikaatioihin reagoiminen voi muodostua yhtä häiritseväksi kuin sähköpostiohjelman jatkuva pimputus uusista posteista.

Sosiaalisen median valjastaminen voimavaraksi on haasteellinen asia työantajille, mutta se on tie, joka täytyy kulkea. Viestinnän ja verkostoitumisen mobilisoituminen tuo palvelut lähellemme missä tahansa olemme ja Windowsin Pasianssin pelaamisen sijaan nuoret ja vanhat tekijät räpläävät kännyköitään palavereissa.

Kaiken kieltävien sosiaalisen median ohjeistuksien sijaan tarjoaisin muutamia käytännön ajatuksia, joilla johdon ja työntekijöiden välistä luottamusta nostettaisiin ja mahdollisesti organisaatiossa alettaisiin luottamaan virtuaalisesti tapahtuvan sosiaalisen kanssakäymisen tuloksellisuuteen ja tiedon jakamisen voimaan.

  1. Avoin keskustelu sosiaalisen median käytöstä ja käyttötavoista, ei ylhäältä alhaalta tapahtuvaa sanelua epämääräisin sanakääntein, joiden perusteella on turvallista olla tekemättä mitään.
  2. Esimies- ja johtajatason kouluttaminen ymmärtämään sosiaalisen median palveluita, toimintamekanisimia, periaatteita ja mobiilikommunikoinnin aika- ja paikkariippumattomuutta. Sosiaalinen media on paljon muuta kuin aamupalan ja vessakäyntien jakamista.
  3. Valmiiksi aktiivisten tekijöiden hyödyntäminen yrityksen omissa askelissa kohti sosiaalisempaa tulevaisuutta ja pelisääntöjen pohtimisessa.
  4. Sähköpostiorientoituneen työkulttuurin siirtäminen enemmän ryhmätyötiloihin ja wikeihin parantaa kaikkien ymmärrystä sosiaalisten toimintamallien toiminnasta, parantaa tiedon jakamista ja ennen kaikkea siirtää organisaation tietopääoman henkilökohtaisista postilaatikoita kaikkien hyödynnettäväksi.
  5. Rohkaistaan jakamaan tietoa ja asiantuntemusta.
  6. Muistetaan, että jaetun tiedon ja tehtyjen päivitysten määrä ei korreloi sosiaalisen median parissa käytettyyn aikaan varsinkaan tehokäyttäjien hyödyntämän monikanavaisen lähestymisen johdosta.

Kun sosiaalisessa mediassa aktiivisesti toimivat työntekijät tuntevat saavansa organisaation tuen toimintamalleilleen, muodostuu heistä helposti myös oman organisaationsa lähettiläitä. Harva puhuu pahaa työnantajastaan julkisesti, mutta tyytyväinen ja luottamusta nauttiva työntekijä jakaa tyytyväisyyttään hyvinkin auliisti.